Miksi langat puretetaan?

Luonnonväreillä värjättäessä langat puretetaan. Aloittavalle värjärille lankojen purettaminen saattaa aiheuttaa ihmetystä. Mikä on purete ja miksi langat pitää purettaa? Onko materiaali pakko purettaa?

Mitä lankojen purettaminen tarkoittaa?

Puretuksessa lanka tai muu värjättävä materiaali käsitellään puretus- eli kiinnitysaineilla. Puretusaineita tarvitaan, koska luonnonväriaineet eivät pysty kiinnittymään värjättävään tekstiilikuituun ilman apuainetta. Muutama poikkeus toki vahvistaa säännön.

Purettaminen voidaan tehdä ennen värjäystä, samanaikaisesti värjäyksen yhteydessä tai jälkipuretuksena värjäyksen jälkeen. Puretuksen avulla haluttu väriaine saadaan kiinnitettyä pysyvästi värjättävään materiaaliin. Purettaminen parantaa myös tuotteen valon- ja värinkestoa.

Miksi puretus tarvitaan?

Moni väriaine saattaa näyttää kiinnittyvän lankaan ilman puretusainetta, mutta se mitä silmämääräisesti voidaan nähdä, ei ole vielä koko totuus. Puretusaineen avulla kuidun ja väriaineen välille muodostuu pysyvä kemiallinen sidos. Kemiallinen sidos on sellainen, mitä emme silmillä näe, joten tässäkin asiassa on luotettava tietopohjaan.

Kemiallisen sidoksen puuttuminen vaikuttaa kuitenkin värjärin käytännön elämässä. Kaksi värjäriä värjää kesäkukilla keltaista. Toinen värjää ilman puretusaineita ja toinen puretusaineilla. Molempien tulos näyttää keltaiselta, tosin purettamaton lanka hieman vaaleampi. Se ei ole kuitenkaan koko totuus.

Todellisuudessa lankansa purettaneen värjärin väri on huomattavasti parempi. Lankojen erot tulevat esiin ajan kanssa, kun purettamaton lanka rupeaa haalistumaan ja muuttamaan väriään. Värjäri joka värjäsi lankansa ilman puretusaineita, joutuu välttelemään vesipesua, sillä kiinnittämättömät värit lähtevät innolla pesussa irti.  Suora auringonvalokaan ei ole hyväksi purettamattomille langoille.

Ilman puretusainetta värjätty lanka on valon-ja värinkestoltaan huono, koska väri ei ole kunnolla kiinni kuidussa. Ekologinen värjäri käyttääkin puretusaineita, koska niiden avulla värjäyksestä saadaan kestävämpi ja pitkäikäisempi.

Mitä aineita puretuksessa käytetään?

Purete on aine, joka sitoutuu kiinni sekä kuituun että väriaineeseen. Yleisimmin puretuksessa käytetään apuna metallisuoloja, kuten alunaa ja rautavihtrilliä eli rautasulfaattia. Alunan kanssa käytetään usein apuna viinikiveä, joka edesauttaa väriaineiden kiinnittymistä. Happamana aineena viinikivi on myös pH-arvoltaan esim. villaa värjättäessä kuiduille suotuisa.

Puretuksessa on mahdollista käyttää myös ns. orgaanisia puretteita eli puuainesten sisältämiä tanniineja tai esimerkiksi tuoreen raparperin oksaalihappoa. Näiden ns. itse tehtyjen puretteiden käyttömäärät ovat hieman haastavampia arvioida kuin metallisuolojen valmiit käyttömäärät. Luonnonpuretteilla ei päästä myöskään kirkkaisiin värjäystuloksiin, sillä luonnonpurete antaa aina oman pohjasävynsä langalle. Kokeilemisen arvoisia kyllä, mikäli pitää murretuista sävyistä.

Kauanko puretus säilyy?

Kerran puretettu lanka on ns. ikuisesti puretettu. Puretus ei lähde langasta pesussa tai kulumalla. Tästä on hyötyä esimerkiksi silloin, jos vanha kasvivärjätty ja puretettu lanka ei enää miellytäkään silmää vaan haluat värjätä sen uudelleen. Puretusaineet ovat jo valmiina langassa ja lankaa ei tarvitse enää purettaa.

Lankoja voi purettaa myös ns. varastoon. Kesän alussa voi järjestää itselleen esimerkiksi puretuspäivän, jolloin purettaa lankoja oikein kattilakaupalla kesän värjäyksiä varten. Puretetut langat voi varastoida kuivana ja värjätä myöhemmin.

Onko purettaminen vaarallista?

Kasvivärjäykseen liittyy edelleen paljon vanhoja mielikuvia ja olettamuksia. Osassa niistä on tietty totuuden perä, mutta tieto päivittyy. Monet vanhat kasvivärjäysoppaat sisältävät reseptejä, joissa ohjeistetaan käyttämään esimerkiksi kuparia tai tinaa puretukseen. Kumpaakaan edellä mainituista aineista ei pidä käyttää, sillä ne ovat ympäristölle haitallisia.

Nykyohjeissa käytetään purettamisessa alunaa,rautavihtrilliä ja viinikiveä. Ne eivät ole myrkyllisiä aineita, eivätkä kotivärjärin määrät ole ympäristölle haitallisia.

On hyvä myös muistaa se, että puretusaineen tehtävä on sitoutua kuituun, ei päätyä jäteveteen. Vanhoissa resepteissä puretusainemäärät saattavat olla liian suuria, koska tutkimustietoa ei vielä ollut.  Tämän päivän ohjeissa määrät ovat puolta pienemmät, sillä luonnonvärien saralta saadaan koko ajan uutta tietoa.

Miten purettaminen tapahtuu?

Purettamiseen on useita erilaisia ohjeita. Puretustapa valitaan aina käytettävän materiaalin mukaan. Osa luonnonväriaineista vaatii esipuretuksen ja joidenkin kanssa voi soveltaa samanaikaista puretusta. Jotkut värit taittuvat kauniin tummaksi jälkipuretuksessa.

Puretusohjeet vaihtelevat kuidun mukaan. Eläinperäisille kuiduille (villa, silkki yms.) on aivan eri puretusohjeet kuin kasviperäisille kuiduille (pellava, puuvilla yms. ). Erilaisia puretusohjeita eläin- ja kasvikuiduille löydät Luonnonvärjäys– kirjastani. Sienivärjäys -kirjassa on käsitelty puolestaan sieni-ja jäkälävärien vaatimat puretustavat. Värjää ja neulo -kirjastani löydät selkeät puretusohjeet niin esipuretukseen kuin samanaikaiseen puretukseenkin.

Jos luonnonvärjäys on sinulle vielä uutta, löydät blogistani yhden helpon ohjeen, jonka avulla voit kokeilla sekä värjäystä että puretusta. Kokeile värjätä vihertäviä sävyjä nokkosella.