Kasvivärjäysoppia arkistojen kätköistä osa 2

Edellisessä blogissani kerroin saamistani 1970-luvun kasvivärjäyskansioista, jotka sisälsivät mielenkiintoisia näytteitä. Vanhoista näytteistä voi oppia paljon uutta. Niistä voi päätellä värien kestävyyksiä ja keksiä uusia värikasveja omiin kokeiluihin.

Yksi tärkeä osa-alue on myös vanhan ja uuden tiedon vertaaminen. Maailma muuttuu ja tietoa tulee lisää. Kaikki 50 vuotta sitten käytetyt menetelmät eivät ole käypiä enää tänä päivänä.

Miten koinsuojaus aikoinaan tehtiin?

Edellinen blogi herätti kysymyksiä erityisesti koinsuoja-aineen osalta. Koinsuojakäsittelyt on jossain vaiheessa vuosien varrella lopetettu, koska ne on todettu ongelmallisiksi. Koinsuoja-aineet haisevat pahalle ja ovat myös haitallisia.

Näytteissä käytetyt koinsuoja-aineet ovat Eulan (Bayer) ja Mitin. Eulan on edelleen markkinoilla teollisuuskäytössä kauppanimellä Eulan Spa 01. Kyse on nestemäisestä aineesta ja näissä vanhoissa kansioiden resepteissä prosenttiluku viittaa käyttömäärään suhteessa kuivapainoon.

Koinsuojakäsittely tapahtui uittamalla jo värjätyt langat noin kädenlämpöiseen veteen liotetussa koinsuoja-aineessa. Moni ennen tätä vuosituhatta tekstiilialaa opiskellut on saattanut tämän prosessin läpi käydä.

Koinsuoja-aineen ongelmat

Nykyään koinsuojakäsittelyä ei tehdä ja yllä mainittuja aineita ei myydä kuluttajille ihan perustelluista syistä. Koinsuoja-aine on permetriiniä. Permetriini on hyönteismyrkky, joka on sekä ihmisille että ympäristölle vaarallinen. Permetriinistä on ollut kriittistä keskustelua uutisissa esimerkiksi tuontivaatteiden kohdalla.

Selkein linjaus permetriinin käytöstä löytyy TUKESin sivuilta: ”Permetriini ei ole karkote, vaan voimakas hyönteismyrkky, joka tappaa sen kanssa kosketuksiin joutuvat hyönteiset. Permetriini on luokiteltu erittäin myrkylliseksi vesieliöille ja se aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia ympäristössä. Tästä syystä permetriiniä ei nykyään hyväksytä mihinkään sellaiseen käyttöön, josta se voisi kulkeutua ympäristöön. Permetriiniä sisältävät valmisteet ovatkin yleensä vain sisäkäyttöön hyväksyttyjä valmisteita. Jos permetriinillä käsittelee esimerkiksi vaatteita, sateessa tai pesukoneesta viemäristön kautta kemikaalia joutuu vesistöön. Tämä on ympäristölle erittäin haitallista ja lisäksi lainvastaista.”

On siis varsin selvää, että luonnonvärjärin ei tule käyttää permetriinipohjaista koinsuoja-ainetta neulelankojensa tms. suojaamiseen. Kotitekoisia koinsuojauksia tehdessä ylijäämäainetta joutuisi aina vesistöön, joko viemärin kautta tai suoraan järveen. Lisäksi pestessä ainetta liukenee tekstiilistä pois.

Mitä ovat luonnonmukaiset kointorjuntamenetelmät?

No mikä sitten auttaa, ettei koiperhonen hyökkää lankavarastojen kimppuun ja rouskuta vaivalla värjättyjä villalankoja reikäisiksi? Helppoja kotikonsteja ovat muutamat tuoksut, jotka eivät ole tuholaisille mieleen.

Esimerkiksi laventeli ja seetripuu ovat tuoksuina hyviä koinkarkoittajia. Värjärin omasta väriainevarastosta löytyy myös muutama tuoksu, josta öttiäiset eivät pidä: pietaryrtti ja neilikka.

Neuleet ja langat säilyvät turvassa parhaiten hyvin suljetussa muovilaatikossa tai ilmatiiviissä muovipussissa. Kaupoissa myydään myös erilaisia koiansoja, joiden feromonituoksu houkuttelee koit kohti ansaa, ja lopulta liitelijä tarttuu tarrapintaan kiinni.

Kuparisulfaatin käyttö

Suurimmassa osassa kansioiden lankanäytteitä on käytetty apuaineena kuparisulfaattia (kuparivihtrilli). Kuparisulfaatti on ollut suosittu purete, mutta tänä päivänä sitä ei ole syytä enää käyttää.

Kuparisulfaatin suosio on perustunut siihen, että se on voimistanut monia värejä. Keltaiset sävyt ovat taittuneet vihreiksi tai ruskeiksi värin lähteen mukaan, ruskeat sävyt ovat tummentuneet ja vihertävät ovat kääntyneet oliivin sävyiseksi.

Jo silloin, kun kirjoitin ensimmäistä kirjaani, Luonnonvärjäystä, oli Ympäristöministeriön näkökulma kuparisulfaatin käyttöön värjäyksessä selkeä EI. Tuosta on kulunut nyt 15 vuotta ja asia tuntuu olevan monelle edelleenkin epäselvä.

Kuparisulfaatti on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Kupari kertyy vesistöön päästessään esimerkiksi kaloihin ja aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia. Kaloista kupari voi siirtyä ravintoketjussa taas eteenpäin ihmisiin.

En näe mitään järkevää syytä käyttää kuparisulfaattia tämän päivän luonnonvärjäyksissä. Samoihin sävyihin pääsee, kun yhdistelee väriaineita tai etsii uusia värin lähteitä.

Värjäyskokeilut ja harvinaistuneet kasvit

Näytekansioiden lopussa oli kauniit lankarivit erilaisia värjäysnäytteitä. Lankanäytteen vieressä luki kasvin nimi, mutta tarkempia tietoja kyseisen värjäyksen materiaalimääristä tai käytetystä puretuksesta ei ollut.

Kävin kaikki käytetyt kasvit läpi, sillä ympäristön muuttuessa, myös osa kasveista saattaa harvinaistua. Ja kuten arvelinkin, myös näistä näytteistä löytyi sellaisia lajeja, jotka on syytä jättää tänä päivänä rauhaan.

Kellertävää väriä antanut ruusuruoho (ketoruusuruoho) on harvinaistunut niittykasvi. Jätetään siis ruusuruohot kasvamaan ja etsitään keltaista väriä muualta.

Näytteissä on pari keltamataralla värjättyä näytettä. Keltamatara on tänä päivänä vaarantunut lajike ja tätä keltakukkaista matarakasvia ei tule kerätä värjäykseen. Sen sijaan valkokukkainen paimenmatara on yleinen laji. Jos olet innokas lapion käyttäjä ja paimenmataraa kasvaa omalla maallasi, mataranjuurivärjäykset voivat olla ehkä ensi kesän projekti?

Värjäysnäytteistä löytyy musta-apila, joka on tänä päivänä harvinaisempi niittykasvi. Myöskään luhtakuusio ei kasva kovin runsaana omilla kasvupaikoillaan. Ruiskaunokkia tapaa myös harvoin luonnossa, mutta sitä voi toki kasvattaa omassa puutarhassaan, mikäli rusehtava sävy inspiroi kokeilemaan.

Oletko ajan tasalla?

Halusin nostaa nämä harvinaistuneet kasvit esiin, jotta jokainen muistaa vanhempia kirjoja tai muistiinpanoja tarkastellessa tehdä pienen varmennuksen. Faktatiedon löytäminen esimerkiksi kasvien elinvoimaisuudesta on tänä päivänä Googlen avulla parin minuutin projekti.

Esimerkiksi luontoportti -sivuilta löytyy paljon hyödykästä tietoa. Sivustolla on hyvät kuvat ja kuvaukset lajien tunnistamiseksi. Omaan älypuhelimeen voi ladata Google Lens- kuvatunnistussovelluksen. Valokuvattuasi kasvin, sovellus tunnistaa sen kuvasi avulla. Satavarmoja oikeita tuloksia aina tuskin tulee, mutta varmasti sovelluksen avulla pääsee alkuun, jos on joku kasvi kovin mysteerisen oloinen.

Jos blogisarjan ensimmäinen osa jäi lukematta, löydät sen täältä.

Lähteet:
yle.fi/a/3-12501509
www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/ilmiot/lepatteleeko-kodissasi-koiperhosia-kiinnita-huomiota-siihen-miten-sailytat
Tetri, Anna-Karoliina 2008: Luonnonvärjäys
Tetri, Anna-Karoliina 2021: Värjää ja neulo
Kesälä, Kirsti 1971 : Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopiston kudonnan linjan ja kudonnnanneuvojakoulutuksen luonnonvärjäyksen ops:n värjäysnäytekansiot.