Uudista villapuserosi – värjää luonnonväreillä

Onko vaatekomerossasi sopiva, mutta aivan väärän värinen villapusero? Tai sattuiko silmiisi kirpputorilla mitä mahtavin löytö, mutta väri on mitäänsanomattoman harmaa tai kenties valkoinen? Ei hätää. Luonnonväreillä saat loihdittua vanhasta puserosta tai vaikka mekosta aivan uuden näköisen.

Tässä blogissa esittelen oman uudistusprosessini. Äitini jäämistöstä löytyi neulemekko, joka on suomalaista alkuperää 1970–80-lukujen vaihteesta. Valmistaja on Topper by Trinet Oy, Finland. Alkuperäinen väri oli omaan silmääni suoranainen kauhistus: hailakka ruskea. En osaa kuvitella sitä päivää, kun pukisin jotain vaaleanruskeaa päälleni.

Blogin ohjeilla voit uudistaa oman eläinkuituperäisen tekstiilisi yhtä iloisen punaiseksi. Tai väriä vaihtamalla vaikka keltaiseksi. Värikarttoja ja värjäysohjeita eri sävyille löydät Värjää ja neulo -kirjastani.

Tarkista vaatteen tuotemerkinnät

Ensimmäinen toimenpide ennen kuin edes suunnittelet värjäystä, on vaatekappaleen tuotemerkintöjen tarkistaminen. Tekstiilituotteista pitää löytyä kiinteä kuitusisältölappu, josta voit tutkia, soveltuuko valitsemasi tekstiili luonnonväreillä värjättäväksi.

Värjääminen onnistuu hyvin, jos eläinkuitupitoisuus tuotteessa on vähintään 50 %. Oman neulemekon koostumus oli 50 % villaa, 30 % akryylia ja 20 % alpakkaa. Värjäytyvien eläinkuitujen osuus neuleesta on siis 70 %. Tästä pystyin ennustamaan, että tulos on luultavasti hyvä.

Tuotemerkinnöistä löytyy myös pesusuositukset. Värjätessä esim. 30 asteen käsinpesusuosituksesta ei kannata hätkähtää. Kun teet värjäyksen varovaisesti, ja et liikuttele tekstiiliä voimakkaasti, se ei vanutu.

Vaatteen kierrätettävyyden takia kuitusisältölappuja ei kannata leikellä pois. Sama pätee lankojen vyötteisiin. Kun tiedät mistä kuidusta olet valkoisen paidan neulonut, sen voi joskus vielä värjätä tarvittaessa.

Kokenut tekstiilialan ihminen tunnistaa kyllä ihan käsituntumalla monet kuidut. Ainakin synteettiset kuidut erottaa luonnonkuiduista jo pienellä hipelöinnillä. Kuitusisältölappu auttaa kuitenkin paljon, kun tekee omia värjäyssuunnitelmia.

Värjää vain puhtaita tuotteita

Voimakkaalla värillä saa helposti peitettyä kellertävät läikät ja muut pienet tahrat. Värjättävä tuote pitää pestä ennen värjäystä, jotta mahdollinen lika ei estä värin kiinnittymistä. Pese värjättävä tekstiili pesuohjeiden mukaan neutraalilla pesuaineella ennen värjäämistä. Huuhtele hyvin.

Esipuretus takaa hyvän värien kiinnittymisen

Ennen värjäystä tekstiili pitää esipurettaa. Esipuretus takaa sen, että kaikki mahdollinen väri tarttuu itse kuituun. Kuidussa olevat puretusaineet vetävät väriaineita puoleensa. Esipuretuksen ohjeet löydät kaikista värjäystä käsittelevistä kirjoistani. Esipuretus on käsitelty myös blogissa.

Esipuretin villamekon alunalla ja viinikivellä. Halusin mekostani karmiininpunaisen, ja väriaineeksi valitsin kokenillin. Kokenilli antaa karmiininpunaista vain, jos puretus tehdään alunalla ja viinikivellä. Pelkällä alunalla puretettuna kokenillin antama sävy on enemmän punalilan suuntaan.

Esipurettaessa lisäsin puretteet 20 litran kattilaan perusohjeiden mukaisesti  ja nostin lämpötilan 80 asteeseen. Annoin olla n. 15 minuuttia. Tämän jälkeen otin lämmöt pois ja suljin kannen. Puretettava mekko sai purettua kattilan lämmössä yön yli. Tein puretuksen pitkällä ajalla ja matalammalla lämmöllä, jotta en vahingossa vanuta villamekkoa.

Vettä kattilassa oli n. 15 litraa eli sen verran kuin sain sujuvasti mahtumaan. Koska kyse on isosta tekstiilistä, se on aika mytyssä sekä puretettaessa että värjättäessä. Jotta puretteet ja väri tarttuisivat tasaisesti, tekstiiliä kannattaa liikutella hieman. Liikuttelussa kannattaa olla kuitenkin varovainen, jottei vedestä painava neule veny tai vanutu. Mikäli mahdollista, käytä lämpöeristettyjä ja vedenpitäviä hanskoja.

Väriliemen keitto

Mekon värjäämiseen kului 40 grammaa kokonaisia kokenilleja. Värjäyksestä jää jäljelle vielä vahva jälkiväri, jolla värjää montasataa grammaa hempeitä vaaleanpunaisia lankoja. Tai vaikka vaaleanpunaisen villapaidan?

Keitin väriliemen asteen tavanomaista vaaleammaksi, koska neuleessa oli jo pieni pohjaväri. Pohjaväri vaikuttaa aina lopulliseen sävyyn. Vaaleanruskea pohjaväri tukee punaisia.  Harmaa pohjaväri taas murtaa sävyjä; keltainen taittuu vihreän suuntaan. Tämä on hyvä huomioida, kun suunnittelee omaaa työtään.

Kokenillia käytin 6 g /100 g värjättävää materiaalia. Koko mekon värjäämiseen meni siis 40 g kokenillia. Panin kokenillit n. 5 litran vesimäärään ja keitin puoli tuntia. Siivilöin ensimmäisen värierän sivuun. Keitin samat kokenillit vielä toistamiseen 45 minuuttia 5 litrassa vettä. Yhdistin nämä kaksi värilientä. Kokenillit saivat jäädä väriliemeen.

Värjäys kokenillilla karmiininipunaiseksi

Turha puskea vastatuuleen, jos voi mennä myötätuulessakin. Ison neuleen värjääminen tasaiseksi isossakin kattilassa on aikamoinen haaste. Voi onnistua, mutta epätasaisuuksia saattaa jäädä. No… se vasta ärsyttäisi. Mutta, jos ottaa tavoitteeksi epätasaisuuden, ei voi epäonnistua!

Ennen värjäyksen aloittamista huuhtelin esipuretetun mekon kevyesti lavuaarissa, ja pusertelin sen niin kuivaksi kuin sain. Tein molempiin hihoihin kevyen solmut. Otin avuksi pari pätkää paksua matonkudetta. Solmin sekä toisen helman että kauluksen täysin vapaamuotoisesti matonkuteella kiinni.

Kokenillit saivat jäädä liemeen. Koska tarkoituksena oli epätasainen ja hieman kuvioitu tulos, ei olisi haittaa, vaikka kokonaiset kokenillit värjäisivät mekkoon tummempia alueita.

Kuvioin kauluksen ja helman varsin vapaalla kädellä solmien.

Kun väriliemi oli jäähtynyt, panin mekkoni mytyssä 10 litran väriliemeen. Nostin lämpötilan hitaasti 90 asteeseen. Annoin olla 15 minuuttia. Poistin lämmöt, suljin kannen ja jätin mekon värjäytymään yön yli.

Seuraavana aamuna avasin jännityksellä solmuni ja huomasin, että suunnitelmani oli toiminut. Hihoihin oli tullut pientä vivahdetta ja helmassa oli selkeä kuvio. Solmujen alla ollut alue oli saanut hieman punertavaa sävyä eli kammoksumani ruskea oli kaikonnut, mutta kuvio oli kuitenkin jäljellä.

Kaulus solmujen avaamisen jälkeen.

Kauluksessakin oli pienet kuviokoukerot. Kauluksen kohdalla kävi tosin pieni ajatusvirhe, koska solmiessa en sen suuremmin miettinyt oman kaulani pituutta. Kuviot näkyisivät paremmin, jos mekko olisi jonkun toisen päällä. No…. ei haittaa. Punainen sopii vasten kasvoja hyvin.

Huuhtelu ja kuivatus

Viimeinen vaihe ennen käyttöönottoa on tekstiilin huolellinen huuhtelu ja tasokuivatus. Värjättyä tekstiiliä huuhdellaan, kunnes irtoväriä ei enää lähde. Tekstiilin voi pestä kertaalleen neutraalilla (pH 7) pesuaineella.

Luonnonväreillä värjättyjä tekstiilejä pestäessä on muutenkin syytä aina muistaa, että pesuaine on neutraali. Voimakkaasti emäksiset pesuaineet saattavat vaikuttaa väriin ja jopa kuituun.

Kun kyse on neuleesta, tasokuivatus on ehdoton. Pyykkinarulle ripustettu neule venyy omalla painollaan täysin muodottomaksi. Tarvittaessa neuleen voi myös asetella oikeisiin mittoihin solumuovin päälle ja kiinnittää nuppineuloilla. Näin se kuivuu täsmälleen oikeaan muotoonsa. Kuivumisessa kannattaa olla kärsivällinen. Kesti pari päivää ennen kuin mekkoni oli käyttövalmis.

Vähennä maailman jätevuorta uudistamalla tekstiilisi

Ei hassumpi, vaikka itse sanonkin. Solmut tekevät sen, että aivan samanlaista ei vastaan tule. (Huom.! Kuvaustilanteessa on syytä olla vakavalla naamalla! 😀 )

Kirjoissani olen käsitellyt pääosin lankojen värjäystä vyyhdillä. Langoista koostuu myös vanha neule. Samat värjäyksen säännöt pitävät paikkansa, oli kyseessä lankavyyhti tai villapusero. Laske puretteiden määrä ja väriaineen määrä. Esipureta värjättävä. Keitä väriliemi. Värjää.

Joidenkin tekstiilien kohdalla saattaa kattilakoko tulla vastaan, mutta kun lähtee tekemään sillä ajatuksella, että kuvioi solmujen avulla ja värjää mytyssä, on kattilan tilaongelmakin ratkaistu.

Tällä blogijutulla haluan kannustaa uudistamiseen, sillä pienilläkin teoilla voi vaikuttaa. Tekstiiliteollisuudella on merkittävä osa maailman saastumisessa. Tekstiiliteollisuuden päästöosuudeksi maailman saasteista arvellaan 4–10 %. Tekstiilijätettä syntyy vuosittain maailmassa 92 miljoonaa tonnia. Mikä jätevuori!

No… minun n. 700 g painava mekkoni ei tuosta määrästä paljoa vähennä, mutta jos vaikka kaikki suomalaiset kasvivärjärit innostuvat uudistamaan neuleita, puhutaan jo tuhansista kiloista. Ja onhan kyse myös aina pienestä säästöstä, jos saa vanhasta neuleesta uuden, kun vähän värjäilee.

Mahdollisuuksia uusimiseen on monia. Tämä komeron perällä 40 vuotta lymyillyt neulemekko oli yksi esimerkki. Toivon, että monella alkaa nyt sormet syyhyämään ja mielikuvitus lentämään, kun vaatekomeroita siivotaan tai käydään kirpputoriostoksilla. Lisää uudistamisideoita löydät Tekstiilivärjäys-kirjastani.

Lähteet:
wwf.fi/earthhour/ideat/opi-lisaa-siita-miten-pikamuoti-kuormittaa-ymparistoa/
finnwatch.org/fi/julkaisut/pikamuodin-jalkeen

 

Facebook
Twitter
LinkedIn

Jätä kommentti

Kirjoittajasta

Anna-Karoliina Tetri

Olen pitkän linjan kädentaitoalan ammattilainen ja tietokirjailija. Kanssani voit nauttia rauhoittavista luonnonväreistä, mielenkiintoisista tarinoista ja rentoutua neulomisen parissa.

Search

Avainsanat:

Uusimmat blogikirjoitukset