Näin säästät energiaa luonnonväreillä värjätessä.

Oletko miettinyt, miten värjätessä voisit säästää energiaa ja sähköä? Mitkä tekijät vaikuttavat värjätessä siihen, paljonko energiaa kuluu? Onko työvälineillä väliä sähkönkulutuksen kannalta?

Luonnonvärjäys on luontoa ja ympäristöä kunnioittavien ihmisten harrastus. On täysin luontaista, että työskennellessä valitaan ne keinot, jotka ovat mahdollisimman järkeviä ja vähiten energiasyöppöjä.

Tässä blogissa perehdyn muutamiin helppoihin konsteihin, joilla voit vaikuttaa omaan tekemiseesi niin, että värjätessä sähkölasku ei karkaa käsistä ja toisaalta lämpö ei mene harakoille.

Väriaineen esikäsittely

Värin lähteitä on monenlaisia. Väriaine voi olla jauheena, paloina, kokonaisina juurina, käpyinä, lehtinä tms. Mitä kovempaa ja isompaa värin lähde on, sitä huolellisemmin se tulee pilkkoa ennen värjäykseen ryhtymistä.

Kovasta materiaalista, kuten kävyistä tai kuorista, väri lähtee hitaasti. Värin irti saaminen saattaa vaatia useamman tunnin keiton, jos väriaine on aivan kovaa.

Kaikki kova kannattaa yrittää pilkkoa ja murskata mahdollisimman pieneksi. Tämän jälkeen materiaali laitetaan likoamaan veteen. Muutaman vuorokauden liotus pehmentää värin lähdettä ja väriä alkaa irrota vähitellen. Keittoaika lyhenee jonkin verran.

Kansi kiinni ja kunnon kattila

Yksi haaste, mihin olen vuosien saatossa opettaessani törmännyt, on pohjastaan tuhannen mutkalla olevat emalikattilat ja kadoksissa olevat kannet. Lämpö karkaa harakoille värilientä kiehutettaessa, jos kattilassa ei ole kantta. Keittoaika saattaa kaksinkertaistua tai jopa kolminkertaistua, kun lientä keittää ilman kantta. Tämä tarkoittaa myös kaksin- tai kolminkertaisia sähkönkulutuksia.

Paraskaan kansi ei kuitenkaan auta, jos valurautaliesi on ajan saatossa muotoillut emalikattilan pohjan niin kupruiseksi ettei se kosketa enää kunnolla lieden pintaa. Kattilan lämpiäminen kestää iäisyyden, koska kosketuspintaa ei ole tarpeeksi. Säästäväisyys on hyve, mutta jossain kohtaa säästäväisyys saattaa kääntyä itseään vastaan.

Pohjastaan kupera kattila sopii mitä mainioimmin, vaikka kukkaruukuksi tai koristeasetelmiin. Lieden äärellä puuhastelevalle värjärille siitä ei ole kuitenkaan kuin harmia.  Hyvälaatuiseen kannelliseen induktiolle sopivaan teräskattilaan sijoittaminen maksaa itsensä takaisin sekä hermojen lepona että jossain vaiheessa euroina.

Emalikattilat toki toimivat tulipesässä värjättäessä, mutta silloin ei lasketakaan kilowatteja vaan puukuutioita.

Valuraudasta induktioon

Moni käyttää värjäyksessä apuna keittolevyä. Erillinen keittolevy on kätevä ja kulkee mukana esimerkiksi mökillä. Sen voi virittää tarvittaessa parvekkeelle tai työskentelytilaan. Nykyään on saatavilla myös induktiokeittolevyjä.

Induktioliesi on sähkönkulutukseltaan energiatehokkaampi kuin perinteinen valurautalevy tai keraaminen taso. Induktiolieden kanssa touhutessa sähköä kuluu noin 40 % vähemmän. Jos värjäilee paljon, asialla alkaa olla merkitystä jo ihan rahakukkaronkin kannalta.

Työskennellessä induktiokeittolevy on myös nopea. Väriliemen saa kiehumaan induktiokeittolevyllä huomattavasti nopeammin kuin perinteisen keittolevyn avulla. Aikaa ei kulu peukaloiden pyörittelyyn, kun liesi toimii sukkelasti. Myös lämpötilojen säätely on helpompaa, kun levy jäähtyy heti.

Aika on värjärin  ystävä

Värjätessä on useita työvaiheita: väriliemen keitto, puretus ja värjääminen. Suurimmassa osassa tapauksia väri pitää irrottaa värin lähteestä keittämällä. Tässä työvaiheessa auttaa materiaalin liottaminen etukäteen.

Värjäysvaiheessa voidaan värjätä joko esipuretettuja lankoja tai tehdä samanaikainen puretus. Samanaikainen puretus kannattaa silloin, kun värjäät pieniä määriä tai teet jonkin koe-erän. Samanaikaisen puretuksen ja muiden puretustekniikoiden ohjeet löydät mm. Värjää ja neulo -kirjastani.

Esipuretus vaatii oman prosessinsa, johon kuluu taasen hieman aikaa ja energiaa. Henkilökohtaisesti suosin esipuretusta, mutta esipuretan suuria määriä kerralla ns. varastoon. Jos esipuretettaessa ei ole kiire, voi siinäkin hieman vähentää energiankulutusta.

Tee esipuretus tavanomaisesti siihen asti, että lämpötila kattilassa on 80 astetta. Pane kansi tiiviisti kiinni, sammuta liesi ja anna lankojen purettua yön yli veden lämmössä. Huuhtele seuraavana päivänä viilentyneet langat.

Samaa ideaa voit soveltaa myös värjätessä. Kun värjättävät langat ovat väriliemessä ja väriliemen lämpötila on tavoitteessaan (eli yleensä 80–90 astetta), pane liesi pois päältä ja kansi kiinni. Anna värjäytyä rauhassa yön yli. Pitkä värjäysaika kompensoi lämpötilaa.

Kannattaa muistaa, että värjäyslämpötila vaikuttaa värin sävyyn. Joidenkin väriaineiden kohdalla saatat huomata hieman erilaisia tuloksia, jos annat lankojen värjäytyä yön yli kuin että värjäät vain tunnin tai kaksi tavoitelämpötilassa. Eri väriaineet irtoavat eri lämpötiloissa.

Kylmävärjäys

Yksi vaihtoehto säästeliäälle on tietysti kylmävärjäys. Purkkivärjäystekniikka on tällä hetkellä kylmävärjäystekniikoista tunnetuin. Purkkivärjäykseen löydät valmiita ohjeita blogistani esim. kokenillille ja krappijuurelle. Purkkivärjäys on myös siitä näppärä tekniikka, että se onnistuu pienemmissäkin tiloissa, vaikka kerrostaloyksiössä.

Kylmävärjäystä tehtäessä on hyvä muistaa, että värjäystulos ei kaikilla väriaineilla ole sama kuin kuumavärjäyksessä. Esimerkiksi monet ruskean värin lähteet jäävät kylmävärjäyksessä kellertäviksi. Vinkkejä kannattaa katsoa valmiiksi tehdyistä ohjeista.

Kylmävärjäyksessä on mahdollista käyttää myös samanaikaista puretusta eli puretusaineet laitetaan samaan aikaan lankojen ja väriaineiden kanssa purkkiin. Tämän tekniikan ohjeita olivat mm. Taitoliitolle kirjoittamani purkkivärjäysohjeet.

Mikrovärjäys

Yksi kotivärjärille sopiva työväline on myös mikroaaltouuni. Värjää ja neulo -kirjassa kerron, miten mikron avulla voi keitellä pieniä väriliemiä ja värjätä lankoja. Mikrovärjäystä ja purkkivärjäystä voi myös yhdistää. Siihenkin löydät ohjeet Värjää ja neulo -kirjasta.

Mikrovärjäyksiin sopivat jauhemaiset ja muut helposti väriä antavat värin lähteet. Isoja tai kovia värianeita mikrovärjäystekniikalla ei kannata kokeilla. Mikrolla värjättäessä idea on hyödyntää nopeutta; nopeasti liukeneva väri ja vettä nopeasti lämmittävä mikro.

Yhteisvärjäys

Yksi suomalaisen yhteiskunnan hyvistä puolista on, että meillä on mahdollisuus osallistua erilaisiin valtion ja kuntien tukemiin kursseihin, joiden osallistumismaksut ovat murto-osa todellisista kustannuksista.

Kurssilla pystyt värjäämään viikonlopun aikana useita lankasävyjä yhteispadoissa. Yksin kotona erilaisia väriliemiä keitellessä vastaavan tuloksen aikaansaamiseksi menisi päiväkausia. Värjäysharrastuksen aloittamiseksi ei siis tarvitse välttämättä hankkia ollenkaan kattiloita ja liesiä. Kursseilla perustarvikkeet ovat jo valmiina ja voit vain keskittyä tekemiseen.

Paljon eri värejä kaipaavalle kurssille osallistuminen on mitä mainion tapa saada runsas värikkäiden lankojen varasto. Ammattitaitoisen opettajan ohjauksessa värjäykset onnistuvat ja tekemisen ohessa saa uutta oppia siitä, miten eri värit käyttäytyvät.

Yhdessä tekeminen on lisäksi mukavaa. Samanhenkinen seura ja jaettu onnistumisen ilo tekevät hyvälle tuulelle. Luonnonvärjäys onkin ensisijaisesti hyvän mielen harrastus.

Lähteet:
www.helen.fi/ajankohtaista/arjessa/vinkit/induktioliesi-on-energiatehokas
www.fortum.fi/kotiasiakkaille/blogi-ja-saastovinkit/energiansaasto-energiansaastovinkit/sahkoliesi-sahkouuni-mikroaaltouuni
www.suomela.fi/kodinkoneiden-sahkonkulutus-nain-paljon-sahkoa-kotisi-laitteet-kuluttavat