Miten oppia tunnistamaan värjäyssienet?

Hyvän sienisadon koittaessa värjäriä houkuttelee myös sienimetsä. Ehkä ennen olet värjännyt vain kasveilla, mutta nyt himottavat kaikki ne punaiset, oranssit, vihreät, ruskeat ja jopa violetit värit, mitä sienet antavat. Jos sienet ovat täysin uusi tuttavuus, niiden tunnistaminen voi tuottaa haasteita. Silloin on aloitettava aakkosista. Mestariksi ei tule kuin sitkeällä harjoittelulla.

Älä etsi neulaa heinäsuovasta vaan neulatyynystä

Kuvassa nuori samettijalka. Samettijalan tunnistaa helposti tummanruskeasta samettipintaisesta jalasta. Samettijalka on lahottajasieni, jonka löytää useimmiten männyn kannosta.

Sienet ovat oma eliöryhmänsä, aivan kuin kasvit ja eläimet ovat omansa. Sienten määrä on valtaisa ja uusia lajeja löytyy jatkuvasti. Sellaista henkilöä ei olekaan, joka tuntisi kaikki sienilajit. Esimerkiksi Bo Nylenin Svampar i Norden och Europa -kirjassa on 600 sivua pelkkiä sienikuvia tunnistustietoineen – joka sivulla vähintään kaksi sientä. Näin valtaisasta määrästä sieniä on tiedettävä mitä etsii. Täysin hakuammunnalla ei löydä oikeaa.

Ainoa tehokas keino löytää värjäyssienet on selvittää niiden lajit, ulkonäkö, kasvuympäristö ja muut selkeät tunnistusominaisuudet. Kun tiedät mitä etsit, aikaa ei kulu kymmenien hyödyttömien sienten kääntelyyn ja ihmettelyyn.

Päätä mitä värejä haluat. Selvitä mistä sienistä niitä saat. Tutustu kyseisten sienten ulkonäköön, tunnusmerkkeihin ja kasvuympäristöihin. Lähde etsimään.

Sienen rakenne

Piirroksestani näet sienen rakenteen. Itiöemä koostuu jalasta ja lakista. Maan alla on sienirihmasto. Lakin alla voi olla heltat, pillit, poimut tai piikit (oraat). Jalkaa saattaa ympäröidä rengas ja jalan tyveä saattaa suojata tuppi.

Sienten tunnistamisessa ensimmäinen olennainen askel on sienen rakenteen tunteminen. Värjäyssienet ovat maan päällä kasvavia sieniä, joilla on itiöemä. Sienestäjä näkee vain itiöemän, mutta itse sieni elää myös maan alla isona sienirihmastona. Itiöemä koostuu kahdesta osasta: lakki ja jalka. Joillain sienillä on vain lakki, ei jalkaa.

Itiöemä on kuin sienen lisääntymiselin eli sieni levittää itiöemän kautta itiönsä. Itiöt ovat verrattavissa siemeniin. Niiden avulla sieni leviää. Harvinaiset sienet jätetään poimimatta sen takia, että sieni saisi levittää itiöitä rauhassa ja säilyttäisi elinvoimaisuutensa. Sieni valtaa alaa myös rihmastonsa avulla. Se kasvaa maan alla.

Itiöemän rakenteen tunteminen on tärkeää, koska sienikirjoissa kuvaillaan sienet tarkasti juuri tuon rakenteen perusteella. Ymmärrät selostuksen vasta kun hahmotat rakenteen. Eri sienilajit erotat toisistaan erilaisten itiöemien perusteella.

Sieniryhmät

Mustarousku on kymmenistä rouskusta yksi harvoista, joka sopii värjäykseen.

Sienet voidaan jakaa erilaisiin sieniryhmiin ulkoisen rakenteen perusteella. Sieniryhmän hahmottaminen on värjärin kannalta tärkeää, sillä värjäyssieniä löytyy enemmän tietyistä sieniryhmistä. Eri sieniryhmiä ovat mm. helttasienet, kupusienet, käävät, maljakkaat, orakkaat, rouskut, seitikit, tatit, vahverot ja vinokkaat.

Värjärille vahverot (kuten suppilovahvero ja kanttarelli) ovat hyödyttömiä. Myöskään haperoista ei ole mitään iloa. Rouskuista löytyy vain pari värjäykseen sopivaa lajia.

Tanakka herkkutatti. Tateilla on pillit lakin alla. Ylikypsät herkkutatin pillit värjäävät langan keltaiseksi.

Tatit, orakkaat ja seitikit sen sijaan ovat mielenkiintoisia sieniryhmiä. Tatit tunnistat lakin pilleistä ja tanakasta symmetrisestä olemuksesta. Orakkailla on puolestaan lakin alla oraat eli piikit.  Seitikit ovat heltallisia, usein pienikokoisia sieniä. Sana seitikki viittaa jalan pinnalla näkyvään seittimäiseen suojukseen.

Halkaise, haista ja tutki

Se, mitä lakin alta löytyy, kertoo jo jonkun verran siitä, mihin sieniryhmään löytösi voisi kuulua. Löysitkö pillit, heltat vai oraat? Minkä väriset?

Olennaista tunnistamisessa on sienen halkaisu. Sienikirjasta löydät kuvauksen siitä, minkä väristä etsimäsi sienen malto (= sienen ”liha”) on. Halkaisupinta paljastaa sinulle asioita, joita et heti näe. Esimerkiksi limanuljaskan tunnistat viimeistään halkaisemalla, koska jalan tyven sitruunankeltainen alue näkyy niin selvästi.

Eri orakkaat menevät helposti sekaisin. Halkaisupinta paljastaa. Oranssiorakas on oranssi, ruosteorakas ruosteen ruskea. Pelkkä kokonaisen sienen pyörittely kädessä ei kerro kuin puoli totuutta. Värjäyssienen metsästäjällä on aina sieniveitsi mukana.

Haista. Joillain värjäyssienillä on sienikirjoissa selkeä ominaistuoksu. Esimerkiksi tuoksuorakas haisee niin selkeästi metrien päähän, ettei siitä voi erehtyä. Löyhkäsilokka on toinen lemun perusteella helposti tunnistettava.

Katso ympärillesi ja tunne puut

Veriseitikki on varsin pienikokoinen sieni. Kasvuympäristön tunnistaminen on tärkeää, jotta sienen voi ylipäätään nähdä.

Sienet ja puut ovat usein kavereita keskenään. Monet sienilajit elävät symbioosissa tietyn puulajin kanssa. Joidenkin sienten kohdalla voit päätellä isäntäpuun jo nimestä: männynleppärousku, kuusenleppärousku, männynsuomuorakas, kuusensuomuorakas.

Eri sienet viihtyvät eri kasvuympäristöissä. Kangastatti kasvaa kuivilla mäntykankailla, veriseitikki kuusikoiden sammalmättäillä. Kasvuympäristö kertoo paljon siitä, oletko oikean sienen jäljillä.

Ota tunnistuskuva maastossa

Joskus saattaa mennä sormi suuhun, vaikka olisi jo katsonut läpi Luontoportin sivut, Suomen lajitietokeskuksen sivut ja käyttänyt Suomen ladun “sieniäppi” tunnistussovellusta. Eikä Suomen sienioppaasta (WSOY/Kasvimuseo) tai muista sienikirjoista löydy vastausta.

Sienten tunnistamiseen saa eniten apua Suomen sieniseuran FB-sivuilta, joissa on keskitytty sieniin. Jos käytät sosiaalista mediaa tunnistusapuna, kannattaa muistaa tietty skeptisyys. Vastaus voi olla totta tai tarua.

Mikäli kaipaat apua tunnistukseen, ota tunnistuskuva aina maastossa. Sisällä keinovalossa puolikuivanneista sienistä otetusta kuvasta ei pysty tunnistamaan mitään. Sienen värit ovat ehtineet jo muuttua matkalla ja keinovalo vääristää sävyt.

Tunnistuskuva otetaan ensin maassa kasvavasta sienestä. Sen jälkeen kuvataan sienen lakin alapinta niin että jalka näkyy kokonaisena. Jalan tyvi ja jalkaa peittävän suojusjätteen väri pitää näkyä myös selkeänä. Viimeiseksi halkaisukuva. Halkaise sieni ja kuvaa halkaisupinta. Kolmen eri kuvan avulla sienen tunnistaminen voi olla kuvien avulla mahdollista. Saat myös varmemmin vastauksia, kun kuvasi ovat selkeitä ja ns. hyvän käytännön mukaan otettuja.

Askel eteenpäin

Kuvassa on punasuomuseitikki. Sitäkin on jonkun verran käytetty värjäykseen, mutta henkilökohtaisesti en jaksa vaivautua keräämään, koska sen antama rusehtava väri ei ole järin kummoinen.

Kun pohjatyö on tehty eli , voit lähteä retkelle. Sieniseurat ja muut aktiiviset sienestäjät järjestävät yhteisiä sieniretkiä. Esimerkiksi keruuneuvojan järjestämälle sieniretkelle kannattaa osallistua, sillä koulutettu ihminen tuntee sieniä. Kokenut värisienien metsästäjä on myös mukavaa retkiseuraa. Ehkä kyselemällä jonkun matkaan pääsee oppimaan.

Blogistani löydät toisen artikkelin, joka kertoo sieniretkestä ja siitä miten sellaiseen kannattaa varustautua.  Sienien antamista sävyistä voit lukea täältä. Lisätietoa sienivärjäyksestä saat Sienivärjäys-kirjastani (uudesta painoksesta kiinnostuneet voivat laittaa viestiä). Helsingissä on marraskuussa myös tarjolla yksi sienivärjäyskurssi.

Värejä kohti, yksi sieni kerrallaan.

Lisätietoa sienten tunnistamisesta:
www.funga.fi/lajiharrastus/sienten-tunnistaminen/

 

Facebook
Twitter
LinkedIn

Jätä kommentti

Kirjoittajasta

Anna-Karoliina Tetri

Olen pitkän linjan kädentaitoalan ammattilainen ja tietokirjailija. Kanssani voit nauttia rauhoittavista luonnonväreistä, mielenkiintoisista tarinoista ja rentoutua neulomisen parissa.

Search

Avainsanat:

Uusimmat blogikirjoitukset