Kasvivärjäysoppia arkistojen kätköistä osa 1

Syksyllä 2022 vierailin Wetterhoffilla pitämässä pari luonnonvärjäyskurssia. Talossa oli käynnissä juuri arkistojen siivous. Sain mukaani muutamia mielenkiintoisia kasvivärjäyskansioita 1970-luvun alusta.

Jotteivat kansiot jäisi vain hyllyihin pyörimään, haluan esitellä niiden sisältöä blogissani. Esimerkkien kautta oppii lisää ja varmasti tässä on taas jotain uutta kasvivärjäyksestä sinullekin.

Kansiot 50 vuoden takaa

Sipulinkuorilla värjätty lankanäyte on pitänyt värinsä yli 50 vuotta. Hyvin ovat säilyneet sipulin kuoretkin.

1970-luvun alussa Wetterhoffin tilat olivat Fredrika Wetterhoffin Kotiteollisuusopettajaopiston käytössä, ja koulutuksen sisältöön kuului myös luonnonvärjäyksen perusteet. Mikäli olet kiinnostunut historiasta niin, Wetterhoffin monipuolisesta historiasta voit lukea lisää täältä.

Sain muutaman punaisen kansion, jotka oli lahjoittanut talon arkistoihin Kirsti Kesälä. Pienen penkomisen jälkeen sain selville, että kansioiden tekijä onkin monelle käsityöihmiselle tuttu ihminen, Taitoliitosta eläkkeelle jäänyt kehittämispäällikkö Kirsti Kesälä-Lundahl. Hän myös opetti Wetterhoffilla, ja toimi myöhemmin Wetterhoffin hallituksessa.

Itse en ole 70-luvun alussa ollut vielä olemassakaan, mutta jostain minulle on jäänyt mielikuva, että luonnonvärjäys oli tuolloin suosittu tekniikka. Kirstin kanssa viestitellessäni mielikuvani varmistui. Luonnonvärjäys oli hänen mukaansa 70-luvulla valtaisa buumi. Tämä näkyi mm. lehdissä ja esim.  Avotakka teki luonnonvärjäysjutun, jossa Kirsti värjäilee Aulangolla järven rannalla patojen kanssa.

Maailma muuttuu, mutta luonnonvärjäys pysyy

Maailma muuttuu esimerkiksi kiinnitysaineiden käytön osalta. Kuparivihtrilliä ei suositella enää käytettäväksi luonnonvärjäyksessä, koska se ei ole ympäristöystävällistä.

Nyt eletään selkeästi seuraavaa luonnonvärjäyksen nousukautta sitten 90-luvun. Tekniikan suosiota on lisännyt ihmisten innostus neulomiseen ja ympäristötietoisuus.

Vanhoissa arkistoissa ja tiedoissa on hyviä vinkkejä ja ideoita tämän päivän tekijöille, mutta 50 vuotta vanhoihin resepteihin pitää osata suhtautua myös kriittisesti. Tuskin katsot tietokoneenkäyttöohjeitakaan enää Commondore 64:n käyttöoppaasta?

Tänä päivänä meillä on käytössä huomattavasti enemmän tutkittua tietoa ja toisaalta myös elinympäristömme on muuttunut. Osa vanhoista kemikaaleista on poistunut ja uusia menetelmiä on tullut tilalle.

Esimerkiksi joistain 50 vuotta sitten yleisistä kasveista on saattanut tulla harvinaisia. Vanhoja ohjeita tutkiessa on syytä tarkastaa aina myös nykysuositukset ja kasvin elinvoimaisuus.  Yhtäläisesti on voinut käydä toisinpäin eli joku aikoinaan harmiton puutarhakukka, kuten kanadanpiisku, on saattanut levitä riesaksi asti.  Tällöin kyseisen vieraslajin kimppuun on syytä syöksyä innolla.

Kasvivärin kesto

Nostan tässä arkistoja käsittelevässä blogisarjassa esiin muutamia omasta mielestäni mielenkiintoisia havaintoja, mitä kansioista ja entisistä ajoista tuli mieleen.

Kestävän kehityksen ja pitkäikäisen tuotteen näkökulmasta on tärkeätä tietysti värin kesto. Tämän blogin näytteet ovat vuodelta 1971 eli yli 50 vuotta vanhoja. Kansiot ovat olleet koko ajan suljettuna eli langat eivät ole altistuneet suoralle auringon valolle. Jos väri muuttuu tai katoaa jo ihan itsekseen pimeässä, se kertoo siitä, että värin lähde ei ole se kaikista parhain luonnonväriaine tekstiilille.

Marjavärit

Löysin kansioista useita marjoilla värjättyjä lankanäytteitä. Eri marjat tummansinertävine sävyineen ovat houkuttaneet aloittelevia värjäreitä kautta aikojen. Kädentaitoalaa opiskellessa tehdään myös paljon testivärjäyksiä, joilla voidaan todentaa erilaisten väitteiden paikkansa pitävyys.

Marjavärit ovat yksi hyvä tekstikohde ja verrokki muille väriaineille. Opettaminen ja tiedon jakaminen onnistuu vain, jos asiasta on omakohtaista konkreettista kokemusta.

Marjaväreillä on huono värinkesto. Kuten näytteistä näkyy, marjojen antamat punertavansiniset sävyt ovat kadonneet ajan kuluessa. Jäljellä on vain vaaleita kellanruskeita sävyjä.

Marjavärinäytteiden värjäyksessä on käytetty apuaineena rikkihappoa. Rikkihapon käyttö tänä päivänä värjäyksessä on ehdottomasti kielletty. Tuotetta ei myöskään myydä kuluttajille.

Rikkihapon käytön ideana on luultavasti ollut happokäsittely, jonka on arveltu parantavan värin pitävyyttä. Antosyaanivärit antavat punertavampia sävyjä happamassa ympäristössä.

Hajoava väriaine

Värjäyksessä on käytetty 150 g juolukoita/ 50 grammaa lankaa. Marjojen antama sinertävä väri on muuttunut kuitenkin rusehtavaksi.

Luonnonvärjäyksen maailmassa on tieteellisiä faktoja, joille ei voi mitään ja niiden kanssa on elettävä. Marjoista saatavat sinertävät värit eivät säily. Niiden väriainetyyppi on kemiallisesti sellainen, että väriaine hajoaa ja väri katoaa.

Otetaan esimerkiksi juolukka. Juolukka sisältää sinistä antavia antosyaaneja ja flavonoleja. Flavonolit antavat keltaista väriä, ja se onkin se värisävy, joka jää jäljelle, kun sinisen sävyiset antosyaanit ovat hajonneet. Flavonolien antama keltainen ei ole kuitenkaan värinkestoltaan se paras keltainen, joten haalistumista tapahtuu myös sen osalta.

Violetit ja sinertävät, kuten esimerkkikuvien mustikka ja mustaherukka, marjat sisältävät antosyaanivärejä. Väriaineena ne ovat hyvin vesiliukoisia eli niitä käytettäessä ne näyttävät tuottavan nopeasti hienon ja värikkään tuloksen. Ilo on kuitenkin lyhytaikainen värin kadotessa. Tekstiilikäyttöön antosyaaniväri ei sovellu.

Antosyaanivärit hajoavat helposti auringon valon vaikutuksesta ja haalistuminen tapahtuu muihin väreihin verrattuna nopeasti. Antosyaanit ovat myös hyvin pH-riippuvaisia eli väri muuttuu esimerkiksi emäksisen pesuaineen vaikutuksesta tai jopa jostain roiskeesta.

Käsintehdyt tekstiilit eivät ole kertakäyttötavaraa

Mustikan sininen sävy saattaa himoittaa aloittelevaa värjäriä, mutta lankaan sininen ei tartu pysyvästi.

On hienoa, että sain käsiini näin vanhat kansiot, joiden avulla asioita voi konkretisoida. Marjavärejä ensi kertaa kokeileva ja tuloksiaan pari kuukautta tarkkaillut innostuu herkästi kinastelemaan somessa väriaineen pysyvyydestä.

Väri saattaa vielä parin kuukauden jälkeen näyttää kohtuulliselta. On kuitenkin epämiellyttävä yllätys, jos sukkien sininen kukkakuvio onkin jo seuraavana vuonna ruskea.

Marjavärien osalta haluaisinkin siteerata Marketta Klemolaa, jonka Kasvivärjäys (Tammi 1978) oli suosittu opaskirja aikoinaan: ”Suomalaiset arvostavat käsityön korkeaa laatua ja siihen uhrattua vaivannäköä. Käsintehdyt tekstiilit eivät ole kertakäyttötavaraa, ja lienee turha tuhrata aikaansa sellaisen tekstiilin valmistamiseen, jonka värit tai osa niistä huuhtoutuvat jo ensimmäisten pesuvesien mukana.”

No millä väreillä sitten saat kestävää sinistä ja punaista? Sinisen värin lähteenä ammattivärjäri suosii ehdottomasti morsinkoa ja indigoa. Kestävät violetinpunaiset sävyt saat eri puretuksilla ja värjäystekniikoilla kokenillin avullla.

Mikä kotimainen kasviväri pitää pintansa?

Suopursun antama keltainen sävy on säilynyt vuosikausia.

Kansion välistä löytyi marjavärien lisäksi monia muita tämän päivän värjäreille tuttuja värin lähteitä. Yksi varmasti kaikille aloittaville värjäreille tuttu aine eli sipulin kuoret näyttivät pitäneen värinsä vuosien saatossa varsin hyvin. Väri on edelleen voimakkaan oranssinkeltainen. Sipulinkuorilanka on esipuretettu alunalla.

Keltaisten värien värikartoissa oli muitakin, joissa väri oli säästynyt samana, kuin mitä se värjätessäkin oli.
Suopursuilla värjätty näyte on edelleen keltainen, ja suopursuistahan saa keltaista väriä.

Suopursusta on hyvä tietää se, että se on puuvartinen varpukasvi, jonka keräily ei kuulu jokamiehenoikeuksiin. Suopursukasvuston uusiutuminen kestää useita vuosia, joten sen kerääminen nykyään värjäystarkoituksiin ei ole järkevää, sillä paljon muitakin vastaavaa keltaista sävyä antavia värin lähteitä löytyy.

Haavan lehti antaa kaunista keltaista. Keltainen väri säilyy keltaisena vuosia.

Värinäytteistä löytyi myös yksi harvemmin esiin tuleva värin lähde, haavan lehti. Värjäysnäytteen langan sävy oli edelleen kauniin tipun keltainen. Suomalaiset värjärit käyttävät paljon koivun lehtiä. Haavan lehti on jäänyt vähän unholaan, vaikka haapojen juurivesat saattavat joskus riehua valtoimenaan ja materiaalia olisi yllin kyllin.

Nokkoslangassa on käytetty jälkipuretteena rautavihtrilliä.

Värinäytteistä löytyi myös nokkonen. Lankanäyte on vaalean vihertävän harmaa. Lanka on esipuretettu alunalla ja jälkipuretettu rautavihtrillillä.  Aineiden käyttömäärät eroavat selkeästi nykysuosituksista.

Alunaa on käytetty 16 prosenttia ja rautavihtrilliä 14 prosenttia. Nykytutkimusten mukaan 10 % alunaa ja 1–3 % rautavihtrilliä riittää. Kasvimassaa käytetään sen sijaan enemmän. Näytteessä langan ja kasvimassan suhde on 1:5. Useimmiten esimerkiksi kursseillani värjätessä käyttösuhde on 1:10. Mitä enemmän kasvia, sen enemmän myös väriä.

Inspiraatiota omiin muistiinpanoihin?

Se, mihin itse erityisesti näissä vanhoissa kansioissa tykästyin, oli huolella prässätyt kasvit, jotka oli taltioitu kontaktimuovin alle talteen. Vaikka ei ymmärtäisi kieltä, voi jo kasvista ja viereisestä lankanäytteestä hahmottaa, mistä on kysymys.

Omien reseptien ylös kirjoittaminen edesauttaa myös omaa oppimisprosessia, sillä kahta näytettä on helppo vertailla keskenään, kun langan, puretuksen ja värin määrän yms. tiedot ovat tallessa. Tuolloin on helpompi keksiä syy sille, miksi toinen on eri värinen.

Ehkä innostuit tästä tyylistä ja kohta sinunkin värjäysnäytteittesi vierellä komistelevat prässätyt kasvit ja pienet reseptimuistiinpanot?

 

LÄHTEET:
Juolukan väriaineet:yle.fi/a/3-7421577
Puusta puuhun: puustapuuhun.fi/mita-kaikkia-kerailytuotteita-metsasta-voidaan-saada/
Klemola, Marjatta 1978: Kasvivärjäys. Tammi.
Hassi, Terttu 1977: Luonnonväreillä värjääminen. WSOY
Räisänen, Primetta, Niinimäki 2015: Luonnonväriaineet
Tetri, Anna-Karoliina 2008: Luonnonvärjäys
Tetri, Anna-Karoliina 2021: Värjää ja neulo
Kesälä, Kirsti 1971 : Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopiston kudonnan linjan ja kudonnnanneuvojakoulutuksen luonnonvärjäyksen ops:n värjäysnäytekansiot.

Opitko tästä jotain uutta? Kerro se myös muille ja jaa blogini.
Ekologisen värjärin säästövinkit löydät edellisestä blogistani. 

Facebook
Twitter
LinkedIn

Yksi kommentti artikkeliin ”Kasvivärjäysoppia arkistojen kätköistä osa 1”

Jätä kommentti

Kirjoittajasta

Anna-Karoliina Tetri

Olen pitkän linjan kädentaitoalan ammattilainen ja tietokirjailija. Kanssani voit nauttia rauhoittavista luonnonväreistä, mielenkiintoisista tarinoista ja rentoutua neulomisen parissa.

Search

Avainsanat:

Uusimmat blogikirjoitukset