Kasvivärjäysoppia arkistojen kätköistä osa 3

Vanhojen kasvivärjäysarkistojen blogisarjan päättää tämä juttu, jossa pääset kurkistamaan puuperäisten kasviväriaineiden sävyihin. Wetterhoffin arkistoista saamistani kansioista löytyi näytteitä sekä puiden lehdillä että kuorilla kasvivärjätyistä langoista.

Pajun lehdistä eri sävyjä

Paju on varmasti lähes jokaiselle suomalaiselle värjärille tuttu. Jos ei muuten, niin ainakin pääsiäisajan pajunkissoista. Pajun kuoria käytetään värjäyksessä tanniinin lähteenä. Harvemmin kuitenkaan tulee vastaan pajun lehdillä tehtyjä värjäysnäytteitä.

Pajulajeja on useita. Värjäysnäytteistä löytyi kaksi erilaista. Kuvassa on paju (Salix) ja hopeapaju (Salix alba var. sericea). Suomessa kasvaa yli kaksikymmentä erilaista pajulajiketta. Yleisin pajulaji on kiiltopaju (Salix phylicifolia), josta tässäkin luultavimmin on kyse.

Lankoihin jälkipuretuksena tehty kuparivithrillikäsittely on muuttanut alkuperäisiä värisävyjä sekä ruskeaan että vihreään suuntaan.  Arvelen, että hopeapajusta saatava alkuperäinen väri on ollut keltainen ja pajusta vaaleampi ruskea.

Lepän lehdet kasviväriaineena

Lepän kävyt ovat ehkä jo sinulle tuttu värin lähde? Ehkä kokeilit lepän käpyjä krappijuuren kanssa purkkivärjäämällä? Tai olet värjäillyt niillä kauniita ruskeita sävyjä keittovärjäystekniikalla? Mutta entäpä lepän lehdet?

Kansioista löytyi kaksi lepän lehdillä värjättyä näytettä. Toinen oli värjätty tuoreilla lepän lehdillä, toinen tuoreilla tervalepän lehdillä. Molemmissa näytteissä tuoretta väriainetta oli käytetty 4:1.

Lepän lehdillä saatu tulos oli selkeästi hieman tummempi. Kaunis oli myös tervalepän lehdillä saatu tulos. Molemmissa näytteissä sävyyn vaikuttaa taas kuparivihtrillikäsittely eli alkuperäinen keltainen sävy on taittunut. Värien voimakkuudesta kuitenkin näkyy, että lepän lehdet ovat kelpo värin lähde.

Mikä ero on tuomen ja paatsaman lehdillä?

Tuomen ja pihlajan kuoret ovat ruskean värin lähteitä, samoin kuin muutkin puun kuoret. Kansioiden näytteissä on kuitenkin kokeiltu värin saatavuutta lehdistä. Tuomen lehdet on käytetty kuivana, pihlajanlehtivärjäys on tehty tuoreilla lehdillä.

Molemmat ovat antaneet kellertäviä sävyjä, jotka ovat muuntuneet kuparivihtrillikäsittelyssä. Kuparivihrillin käyttö ei tänä päivänä ole enää soveliasta, mutta jos haluat kokeilla itse jotain vastaavaa jälkipuretetta, jälkipuretus rautavihtrillillä ajaa saman asian: väri tummenee.

Tuomi ja paatsama menevät helposti sekaisin puita tunnistaessa. Lehdet ovat kaukaa katsoen saman muotoisia ja molemmissa puissa on syksyisin sinisiä marjoja. On kuitenkin yksi helppo tapa erottaa tuomi ja paatsama toisistaan.

Tutki lehteä hieman lähempää. Tuomen lehden reunus on sahalaitainen. Paatsaman lehden reuna on puolestaan täysin sileä. Sileä reuna paljastaa sen, onko kyse paatsamasta vai tuomesta. Huomaat eron jo katsomalla näitä blogin näytekuvia hieman lähempää.

Paatsamankuorella punertavaa väriä

Puuperäisten värinäytteistä mielenkiintoisin on paatsama. Värjäysnäytteessä on käytetty kuivaa paatsaman kuorta 5:1 eli 250 g/ 50 g lankaa. Paatsamankuori on ainoa, josta löytyi hieman tarkemmat muistiinpanot.

Paatsamankuoren säilömisestä ja keräämisestä kansioiden tekijä Kirsti Kesälä on kirjannut seuraavaa: ” Paatsamankuori on parasta vanhana. Väri punertuu säilöttäessä. Säilömisaika 2 vuotta. Kerätään vanhasta vesasta. Keruuaika, kun mahla on puussa. ”

Paatsamankuorella värjäämisestä löytyy Kirsti Kesälän kansioista muutama vinkki:” Laitetaan likoon edellisenä päivänä. Seuraavana päivänä keitetään hiljalleen 2–4 tuntia, jonka jälkeen siivilöidään. Langat keitetään alunassa ennen värjäystä”

Paatsamankuorinäytteessä on mainittu koivuntuhkalipeä, joka on itse tehtyä voimakasta emästä. Koivuntuhkalipeästä löytyy Kirstin kansiosta seuraavat kommentit: ” Väri pysyy tummana, jos langat käsitellään kylmässä koivuntuhkalipeäliuoksessa värjäyksen jälkeen ennen huuhtelua.  Kerätään 2,5 kg hyvää koivuntuhkaa, kaadetaan päälle 20 l kiehuvaa vettä, sekoitetaan, annetaan jäähtyä. Kaadetaan liemi pois tuhkan päältä, langat liemeen, annetaan seistä ½ tuntia välillä hyvin käännellen, väri tummenee puolella ja paatsamankuoren väri muuttuu kellertävästä punaiseksi. Viimeksi hyvä huuhtelu. ”

Pienen varoituksen sanan haluan tässä sanoa, mikäli tulee inspiraatio lähteä kokeilemaan itse tehtyä koivuntuhkalipeää. Lipeä on lipeää, oli se ostettua tai itse tehtyä. Kyseessä on voimakas emäs, joten suojaa itsesi. Nesteen pH-arvo on 10 tai yli. Eläinperäiset kuidut kestävät huonosti näin voimakkaita emäksiä ja eritoten pitkälle prosessoidut langat saattavat kovettua tai kärähtää.

Tanniinivärjäykset ja puun kuoret värin lähteinä ovat hyvin laajamittainen aihepiiri. Koivuntuhkalipeäkäsittely on pieni kosketus asiaan. Paatsama on ollut punaisen värin lähde Suomessa jo rautakaudella. Tutkittua tietoa aihepiiristä löytyy Krista Wrightin väitöskirjasta, jos innostut asiasta enemmän.

Kuorista väriä

Paatsaman kuoren lisäksi näytteistä löytyi myös kaksi muuta kuoresta irrote ttua väriä: pajun ja lepän kuori. Molempia oli käytetty suhteessa 4:1 eli 200 g kuivaa kuorta / 50 g lankaa.

Lepän kuoren sävy on selkeästi pajun antamaa väriä tummempi. Värin voimakkuudesta voi päätellä, että lepän kuori on varsin kelpo värin lähde ruskean sävyn ystävälle.

Kuoria vai lehtiä?

Monet värjäysvinkit ovat puiden osalta hyvin kuoripainotteisia. Kuorien kerääminen, kuivattaminen ja pilkkominen voi olla monelle haastelias projekti.  Kuorien silppuaminen pieneksi ilman oksasilppuria, on varsin työlästä. Toki joitain kuoria, kuten pajua ja paatsamaa, saa valmiiksi silputtuna verkkokaupastani. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Jos aloitat lehdillä värjäämisellä, pääset omissa kokeiluissasi sujuvasti vauhtiin. Aloittajalle sopii väripataan vaikka koivuvihta. Puun kuoret voi jättää  kuivumaan seuraavaa kesää varten. Silppuaminenkin hoituu ajan kanssa pienet määrät kerrallaan.

Menivätkö blogisarjan edelliset osat ohi suun? Löydät ensimmäisen ja toisen osan täältä.

Lisäohjeita kotimaisilla kasveilla värjäämiseen löydät Luonnonvärjäys-kirjastani.  

Lähteet:
Tetri, Anna-Karoliina 2008: Luonnonvärjäys
Tetri, Anna-Karoliina 2021: Värjää ja neulo
Kesälä, Kirsti 1971 : Wetterhoffin kotiteollisuusopettajaopiston kudonnan linjan ja kudonnnanneuvojakoulutuksen luonnonvärjäyksen ops:n värjäysnäytekansiot.