Erotatko eri värjäystekniikat toisistaan?

Valokuvat: Tiina Ehrukainen

Kotivärjärille löytyy useita vaihtoehtoja tekstiilien värjäykseen. Yksinkertaisimmat vaihtoehdot istuvat marketin hyllyllä valmispakkauksina. Käsityötarvikeliikkeistä löytyy erilaisia väriaineita harrastajalle. Internet on pullollaan ohjeita ja neuvoja.

Erilaisten vaihtoehtojen kanssa menee helposti sekaisin ja välttämättä kaikki ns. ilmainen tieto ei pidä edes paikkaansa. Satunnaisilta sivuilta poimituilla vinkeillä saatat pahimmassa tapauksessa pilata materiaalisi.  Löydät jutun loppupäästä pahimmat somessa viljellyt sudenkuopat, jotta voit varoa niitä.

Millaisia erilaisia väriaineita on markkinoilla?

Synteettisillä reaktiiviväreillä saat varsin rämäköitäkin värejä. Kuvan tennarit on ruiskuvärjätty.

Harrastajalle on tarjolla värjäykseen happovärejä, reaktiivivärejä ja luonnonvärejä. Väriaine valitaan värjättävän materiaalin ja/tai halutun tuloksen mukaan. Eri väriaineet antavat erityyppisiä värejä. Synteettisillä happo- ja reaktiiviväreillä saat räikeämpiä sävyjä, kun taas luonnonvärit antavat harmonisempia värejä.

Kaikilla väriaineilla voit värjätä usealla tavalla. Jokaiselle väriaineelle on omat kylmä- ja kuumavärjäysmenetelmänsä. Kuviointia voit kokeilla esimerkiksi väriä ruiskuttamalla tai etsaamalla. Moniväristä kangasta saat erilaisilla estotekniikoilla.

Happovärit

Synteettisiin väriaineihin kuuluvat happovärit sopivat villan, silkin ja polyamidin värjäykseen. Nimensä mukaisesti happoväreillä värjätään happamassa ympäristössä. Kotivärjäykseen tarkoitetut happovärit ovat ns. heikkohappovärejä, joiden apuaineeksi sopivat kevyet hapot. Happovärejä myydään jauhemaisessa muodossa (esim. Ashford).

Harrastajille tarkoitetuissa happoväreissä happamuuden säätelyyn käytetään etikkaa. Sen avulla väriliemen happamuusaste saadaan sellaiseksi, että väri liukenee. Varsinainen kiinnitys tehdään höyryttämällä tai muuten lämmön avulla.

Tekstiilivärjäys -kirjasta löydät ohjeet mm. perusvärjäykseen happoväreillä kattilassa sekä ohjeet siihen, miten saat värjättyä villaa happoväreillä höyrytystekniikalla.

Reaktiivivärit

Reaktiiviväreillä voi uudistaa vaikka kellastuneet ja tai pinttynet vanhat pitsit.

Reaktiivivärit ovat synteettisiä värejä, joilla voit värjätä sekä eläin- että kasviperäisiä kuituja. Yleensä reaktiivivärejä käytetään kuitenkin puuvillan, pellavan, hampun yms. kasviperäisten kuitujen värjäykseen, sillä ne soveltuvat siihen parhaiten. Kaupan valmispakkaukset, kuten Dylon ja Nitor, ovat reaktiivivärejä

Reaktiivivärejä on saatavilla sekä jauheena että nestemäisinä. Nestemäiset vaihtoehdot sopivat harrastajalle paremmin, koska pölyämisen vaaraa ei ole.

Reaktiiviväreillä kasvikuituja värjättäessä apuaineina toimivat sooda tai muu valmistajan kiinnitysaine sekä ruokasuola. Väriliemi on siis emäksinen.

Eri valmistajilla on erityyppisiä reaktiivivärejä, jotka reagoivat eri lämpötiloissa. Tämän takia käyttöohjeiden seuraaminen on tarpeen. Valmistajasta riippuen reaktiiviväreillä voit kokeilla sekä kylmävärjäystä että lämpövärjäystä. Värin kiinnittyminen tapahtuu joko pitkän seisotusajan tai lämmön avulla.

Reaktiivivärit ovat käteviä esimerkiksi, jos haluat uudistaa vanhan pellavapaidan tai värjätä itse leikkaamasi puuvillaiset matonkuteet. Tekstiilivärjäys-kirjasta löydät tarvittaessa ohjeet esim. matonkuteiden kylmä- ja kuumavärjäykseen reaktiivivärien avulla.

Luonnonväriaineet

Luonnonväriaineilla värjättyä kangasta voi kokeilla etsata.

Luonnonväriaineet ovat orgaanisia väriaineita. Luonnonvärejä saadaan kasveista, sienistä, eläimistä tai maa-aineksista. Suurin osa tekstiilivärjäyksessä käytettävistä luonnonväreistä on vesiliukoisia, ja ne kiinnittyvät kuituun puretusaineen eli kiinnitysaineen avulla. Yleisin puretussaine eläinperäisten kuitujen värjäyksessä on aluna. Materiaalien purettamisesta voit lukea lisää täältä.

Useimmiten väriliemi tehdään keittämällä eli väriaineen lähdettä (kasvi tai sieni) keitetään vedessä ja väriaine liukenee veteen. Kuituun tai väriliemeen lisätyn kiinnitysaineen avulla väri saadaan tarttumaan. Väri kiinnittyy lopullisesti joko pitkän värjäysajan tai lämmön avulla.

Myös luonnonväreillä värjättäessä on mahdollista kokeilla erilaisia tekniikoita. Kasvien kuviot saat voimakkaammin esiin esimerkiksi kontaktivärjäystekniikan avulla. Värjättyä kangasta voi myös etsata. Etsauksessa väriä poistetaan tietyistä kohdista. Ohjeet luonnonväreillä etsaukseen ja kontaktivärjäykseen löydät myös Tekstiilivärjäys -kirjasta.

Aloitteleva värjäri -varo näitä sudenkuoppia!

Happoväreillä värjätään paljon villalankoja, koska niiden avulla on helppo tehdä mm.  raitalankoja. Saman materiaalin värjääminen eri väriaineilla saa välillä puurot ja vellit menemään sekaisin. Jos vaihtaa happovärit luonnonväreihin, etikasta ei ole mitään iloa. Se ei liuota tai kiinnitä luonnonvärejä. Korkillinen etikkaa sopii luonnonväreillä värjättyjen villalankojen huuhteluveden joukkoon.

Reaktiiviväreissä apuaineena käytetyt sooda ja ruokasuola hyppäävät välillä innokkaiden neuvojien lauseisiin luonnonvärien kentällä. Sooda ja ruokasuola eivät auta, jos värjäät puuvillakuitua luonnonväreillä. Luonnonvärit pitää kiinnittää puretusaineilla.

Soodan emäksisyydellä saat herkästi vaurioitettua eläinperäisiä kuituja. Sitä ei pidä käyttää luonnonvärien kanssa ilman perusteltua syytä. Suolaa taasen käytetään harvoin luonnonvärjäyksessä. Yhtenä poikkeuksena voisin mainita Sienivärjäys-kirjassa ohjeistamani karvevärjäyksen.

Valitse väriaine tarpeesi mukaan

Luonnonvärjäys sopii rauhalliseen tahtiin etenevälle henkilölle. Esimerkiksi ruostevärjäys ottaa aikaa useamman päivän jos ei viikonkin.

Reaktiivivärit sopivat parhaiten esimerkiksi pesukoneessa värjättäville isoille tekstiileille, kuten lakanoille. Luonnonväreillä värjättäessä värjäyskattilan koko määrittelee yleensä värjättävän materiaalin rajat.

Synteettisillä väreillä väriaine on helpommin hallittavissa kuin luonnonväreillä. Synteettisiä värejä myydään pakkauksissa, joissa on aina yksi väriaine kerralla. Kun sekoitat punaista ja keltaista, saat oranssia.

Luonnonvärit sisältävät jo itsessään monia väriaineita. Sekoittaminen ei ole enää aivan yksinkertaista, sillä monien väriaineiden sekoittuessa keskenään, tulos saattaa olla täydellinen yllätys.

Synteettisillä väriaineilla värjättäessä värjäysprosessi on yleensä nopeahko. Väriä ei tarvitse valmistaa itse, vaan se otetaan pigmenttinä purkista. Luonnonvärejä käytettäessä väri keitetään ensin irti, ja vasta sitten värjätään. Myös aika voi olla ratkaiseva tekijä väriä valittaessa.

Kaipaatko valmiita reseptejä eri materiaaleille ja eri väriaineille?

Jos tarvitset monipuolista väriaineiden skaalaa, ja haluat oppia käyttämään luonnonvärien lisäksi myös reaktiivivärejä ja happovärejä, suosittelen lukemaan Tekstiilivärjäys-kirjan. Olen kerännyt siihen monipuolisesti tietoa erilaisista tekstiiliväriaineista ja värjäysmenetelmistä. Kirjasta löydät valmiit reseptit värjäykseen ja taustatietojen avulla opit myös ymmärtämään mitä teet.

Tekstiilivärjäys -kirjasta löydät ohjeet reaktiivivärjäykseen, happovärjäykseen ja luonnonvärjäykseen. Indigovärjäyksen ystävälle kirjassa on lukuisia erilaisia shiboritekniikoita.

Tekstiilivärjäys -kirja on saatavilla vain verkkokaupastani

Facebook
Twitter
LinkedIn

Yksi kommentti artikkeliin ”Erotatko eri värjäystekniikat toisistaan?”

Jätä kommentti

Kirjoittajasta

Anna-Karoliina Tetri

Olen pitkän linjan kädentaitoalan ammattilainen ja tietokirjailija. Kanssani voit nauttia rauhoittavista luonnonväreistä, mielenkiintoisista tarinoista ja rentoutua neulomisen parissa.

Search

Avainsanat:

Uusimmat blogikirjoitukset