Akseli Gallen-Kallelan maalaussukat

Valokuvat: Tiina Ehrukainen

Perinteiset villasukat 2 -kirjan julkaisemisen jälkeen sain useita ilahtuneita yhteydenottoja. Moni kulttuurin ystävä oli vieraillut Akseli Gallen-Kallelan (1865-1931) kotona Tarvaspään ateljeelinnassa ja huomannut vitriinissä klassisen tyylikkäät pitkät villasukat.

Ruskeansävyiset ruutukuvioiset villasukat olivat jääneet kaihertamaan käsityöihmisten mieltä: voi kumpa voisin neuloa itsellenikin samanlaiset! Ja yhtäkkiä se olikin mahdollista.

Kartanon kesähuvilasta museokahvilaksi

Museokahvila on Albergan kartanon entinen kesähuvila vuodelta 1860. Sieltä on hyvä aloittaa aikamatkailu Tarvaspäässä.

 

Jos et ole käynyt vielä Tarvaspäässä kurkkaamassa Akselin alkuperäisiä villasukkia, suosittelen lämpimästi. Paikka on kokonaisuutena kiehtova,  ja museossa on jatkuvasti uusia vaihtuvia näyttelyitä, joihin tutustua.

Kierroksen voi aloittaa vaikka museon viehättävästä kahvilasta. Kahvilarakennus, Villa Linnudd, on vuodelta 1860. Se oli alunperin Leppävaaran Albergan kartanon kesähuvila ja kalastusmaja. Kahvilasta onkin kaunis merinäköala.

Ja miten hauskaa onkaan siemailla kupponen kuumaa miettien millaisissa asuissa ihmiset ovat aikoinaan kartanon kesähuvilalla omaa kahvikuppostaan nauttineet.

Afrikasta Espoon Tarvaspäähän

Gallen-Kallelan ateljeelinna herättää jo rakennuksena ihailua. Harvemmalla tulee mieleen rakentaa torni keskelle taloa, jyrkästä kirkkomaisesta paanukatosta puhumattakaan.

 

Gallen-Kallelan perhe, Akseli, vaimo Mary ja lapset Kirsti ja Jorma, muutti Tarvaspäähän 1911. Ympäristön muutos oli melkoinen, sillä he olivat viettäneet pari edellistä vuotta matkan päällä. Perhe oli asunut Afrikassa, Brittiläisen Itä-Afrikan (nyk. Kenia) alueella varsin erilaista elämää.

Akseli halusi kehittyä ja uusiutua taiteilijana. Tuota itsensä kehitystyötä taiteilija teki lukuisilla ulkomaanmatkoillaan. Afrikasta hän etsi alkuperäisyyttä, villiä ihmistä. Toisaalta elämä Afrikassa tarjosi myös aivan toisenlaista vapautta. Oli mahdollisuus olla tuntematon, vapaa rooleista ja tavanomaisista velvollisuuksista.

Jos olet kiinnostunut Akseli Gallen-Kallelan kokemuksista Afrikan matkalta,  voit lukea niitä hänen kirjoittamastaan Afrikka-kirjasta.

Sikapellen kohtalo

Gallen-Kallelan omakuva vuodelta 1916. Öljymaalaus.

 

Tarvaspäähän muutettuaan Gallen-Kallelan perhe asui ensin Villa Linnuddissa. Tarvaspään ateljeelinna toimi vuosia pelkkänä taiteilijan työtilana. Asuinkäyttöön se otettiin vuonna 1926 perheen Pohjois-Amerikan matkan jälkeen.

Akseli oli eläinrakas,  ja perheellä oli lemmikkinä kaksi saksanpaimenkoiraa: Kova ja Kiivas. Näihin kahteen muuten lupsakkaan kaveriin liittyy traaginen tarina.

Ateljeen lähistöllä asui kuvanveistäjä Ville Vallgren, joka tunnetaan parhaiten Havis Amanda -patsaasta. Villellä oli lemmikkipossu, jonka hän oli nimennyt Sikapelleksi. Yhtenä onnettomana päivänä muuten leppoisat Kova ja Kiivas päättivät yhteistuumin popsia Sikapellen parempiin suihin. Miesten välit eivät kaatuneet kuitenkaan tähän tragediaan. Heillä oli viisautta ratkaista asiat sovinnolla.

Yhteinen taiteilijaelämä

Mary ja Akseli

 

Akseli Gallen-Kallelan nimi on monille tutumpi kuin vaimo Maryn (o.s. Slöör). Maryn merkitys Akselin työssä on kuitenkin suuri, ja hänen kädenjälkensä näkyy monissa töissä. Pariskunnan elämä perustui taiteelle ja yhdessä työskentelemiselle.

Maryn ja Akselin välisestä kirjeenvaihdosta on poimittu lainauksia, jossa Mary kirjoittaa: “me maalaamme”. Mary oli työtoverina mukana Akselin taideprojekteissa. Hän sekoitteli maaleja valmiiksi, toimi itse mallina, hoiti muonituksen ja harjoitteli erilaisia tekniikoita kipsivalannasta lasimaalausten polttoon.

Mary Gallen-Kallelan käsityötaidot

Ateljeen kehysvarastoa

 

Tarvaspään ateljeehuoneessa on valtaisa kokoelma kehyksiä. Moni niistä on Maryn käsialaa. Mary osasi sekä veistää että kullata puukehyksiä.

Mary teki myös paljon taidekäsitöitä. Gallen-Kallelan museon kokoelmista löytyy esimerkiksi kuvakudoksia ja aplikaatioita. Moni työ on Akselin suunnittelema ja Maryn toteuttama. Ja tietenkin Mary osasi neuloa. Ajan hengen mukaisesti vaatteet tehtiin pitkälti itse.

Perinteiset villasukat 2 -kirjaa kirjoittaessani tutkin erityisesti Gallen-Kallelan perheen villasukkavarastoja. Museon kokoelmista löytyi Akselin kaksien villasukkien lisäksi myös Mary Gallen-Kallelan itselleen suunnittelemat ja neulomat tossut 1890-luvulta.

Maryn neulottujen mustakeltaisten ampiaistossujen malli ohjeineen löytyy Perinteiset villasukat 2 -kirjastani. Tossujen malli on helppo ja sopii vaikka aloittelevallekin neulojalle.

Puu muokkaantui taiteilijan käsissä

Yksityiskohta Akselin veistämästä Syntiinlankeemuskaapista.

 

Tarvaspään ateljeelinnassa on paljon erilaisia veistotöitä. Sekä Akseli että Mary hallitsivat puunveistämisen taidon. Galleriassa on esillä esimerkiksi Akselin veistämä Syntiinlankeemuskaappi (1897-99). Ateljeen puolella on Akselin puutyövälinekaappi, josta voi tutkia millaisilla eri työkaluilla puu Akselin ja Maryn käsissä muokkaantui.

Ateljeen pienistä puupalikoista koottu lattia.

 

Tarvaspään ateljeelinna on rakennuksena varsin vaikuttava. Itse tykästyin erityisesti ateljeetilan lattiaan, joka on rakennettu pienistä puupalikoista. Ai miten kärsivällisyys ja aika ovatkin riittäneet niiden asettelussa.

Kökkäreiden kerääjä

Akselin kökkäreitä.

 

Toinen hupaisa yksityiskohta oli erilaiset puumöhkäleet ympäri ateljeeta. Pahkamöykkyjä oli sijoiteltu jopa ateljeen takkaan. Tähän koristetyyliin löytyi selitys museo-oppaalta. Akseli oli innokas kökkäreiden kerääjä. Hän rahtasi kotiin mukanaan kaikenlaisia viehättävän muotoisia pahkoja ja muita puumöykkyjä. No, niitä kun tarkkaan tutkii ja vielä vähän varjojakin vilkuilee niin rupeaa mielikuvitus laukkaamaan.

Tornista löytyy Akselin suunnittelema ja veistämä penkki. Tornista on myös hauska katsella jyrkkää paanukattoa ja ympäröiviä maisemia.

 

Keskeltä rakennusta pääsee kiipeämään torniin. Sieltä on kirkkaalla säällä hyvät näköalat niin Helsinkiin kuin Espooseenkin. Portaiden kautta pääsee kipuamaan myös näyttelytasanteelle, josta löytyvät ne paljon puhutut alkuperäiset Akseli Gallen-Kallelan maalaussukat.

Parsittua arvotavaraa

Akselin maalaussukat ovat kantapäästä hartaudella parsitut.

 

Sukkien paikkaukset kertovat sukkien arvon. Tekstiilit olivat 120 vuotta sitten arvotavaraa. Muutaman kuluman tai reiän takia niitä ei suinkaan heitetty pois, vaan otettiin parsinneula ja lankaa, joilla reiät paikkailtiin.

Sukkien parsiminen ja paikkaaminen oli oma taitonsa. Pienillä pistoilla erivärisistä langanpätkistä parsittuna sukan paikkaus saattoi näyttää enemmän jo kirjontatyöltä kuin paikkaukselta. Mary Gallen-Kallelalla oli myös tekstiilien korjaustaito hallussa.

Samoja sukkia käytettiin vuosikymmenet, ja sukat periytyivät vanhemmilta lapsille. Akselin kengännumero oli 46. Kun sukkia ihmettelee vitriinissä, voi kummastella, että miten ihmeessä nuo sukat ovat muka sen kokoiseen jalkaan mahtuneet. Vuosikausien paikkailu selittää asiaa.

Ohjeet Akselin sukkiin

Akselin maalaussukat neulotaan intarsiatekniikalla, jotta pohja saadaan yksiväriseksi ja päälipuoli kuvioiduksi. Sukkia neulomalla voi opetella myös uutta tekniikkaa.

 

Alunperin teollisesti neulotut villasukat ovat vetäytyneet kasaan parsimapistojen myötä. Gallen-Kallelan museossa onkin valokuva, jossa kyseiset villasukat ovat Kirsti-tyttären jalassa vuonna 1924. Pieni kutistuma ei haitannut. Villasukat siirtyivät isältä tyttärelle.

Malli sopii todistetusti sekä naisille että miehille. Tämän takia toteutin Perinteiset villasukat 2 -kirjaani kyseisistä sukista neuleohjeen sekä isompaan että pienempään kokoon. Jos olet mieltynyt klassisen kauniiseen kuviointiin tai sinua viehättää ajatus siitä, että voit kulkea samanlaisissa sukissa kuin taidemaalari Akseli Gallen-Kallela aikoinaan, nyt on mahdollista neuloa samanlaiset sukat valmiilla ohjeilla. Kirjan ohjeineen saat helposti itsellesi verkkokaupastani.

Ja voin suositella myös retkeä Tarvaspään viehättävään ympäristöön. Kun malttaa hiljentyä ja vaipua ajatuksiinsa, voi siirtyä ajassa jonnekin kauas.

Jos olet kiinnostunut historiasta, tutustu myös Elias Lönnrotin indigovärjättyjen sukkien tarinaan. Fredrika Runebergin viimeisistä villasukista voit lukea täältä.

LÄHTEET:
http://www.gallen-kallela.fi/tietoa-gallen-kallelan-museosta/aikajana/
http://www.gallen-kallela.fi/kokotalontalkoot/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ville_Vallgren
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005508619.html

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Jätä kommentti

Kirjoittajasta

Anna-Karoliina Tetri

Olen pitkän linjan kädentaitoalan ammattilainen ja tietokirjailija. Kanssani voit nauttia rauhoittavista luonnonväreistä, mielenkiintoisista tarinoista ja rentoutua neulomisen parissa.

Avainsanat:

Uusimmat blogikirjoitukset