Fredrika Runebergin viimeiset villasukat

Valokuvat: Tiina Ehrukainen

Kaikki alkoi syksyllä 2018, kun vierailin J.L.  Runebergin kodissa Porvoossa. Olin saanut vihiä Fredrika Runebergin villasukista, ja niiden perässä ajelin Porvooseen. Siellä sukka suorastaan odotti minua nyytiksi käärittynä ja hyvin suojattuna vitriinissä.

Museon tekstiilikonservaattorin opastuksella sukka nousi vitriinistä tutkittavakseni villasukkakirjaani varten. Jännittävää ja myös etuoikeutettua. Fredrikan viimeinen villasukka sai odotella rauhassa 1870-luvulta tähän päivää eli lähes 150 vuotta, ennen kuin se heräsi taas henkiin.

Sukkia oli kuitenkin vain yksi ja sekin keskeneräinen. Miksi sukat jäivät kesken?

Suomen vanhin kotimuseo

Runebergin koti Porvoossa sisäpihan puutarhan suunnasta katsottuna.

 

J.L. Runebergin koti Porvoon uudessa kaupunginosassa on Suomen vanhin kotimuseo. Runebergien perhe muutti tuohon keltaiseen empireaikaiseen rakennukseen 1852. Suomen valtio lunasti koko kodin irtaimistoineen vuonna 1880, ja siitä syystä voimme nauttia tänäkin päivänä kulttuurihistoriallisesta tuulahduksesta, jonka Runebergin perhe jätti jälkeensä.

Museo on avoinna vierailijoille ympäri vuoden. Kesävierailla on mahdollisuus tutustua myös Fredrikan (o.s. Tengström) Runebergin hartaudella vaalimaan kaupunkipuutarhaan ja talon pihapiiriin. Talossa sisällä kulkiessaan voi upota ajatuksissaan siihen aikakauteen, jolloin Runebergien perhe asui talossa.

Talon isäntä Johan Ludvig Runeberg tunnetaan Suomen kansallisrunoilijana. Tunnetuin Runebergin teos on Maamme (Vårt land), joka on Suomen kansallislaulu. Alunperin Maamme on Runebergin ruotsinkielinen runo. Sävelen siihen loi Fredrik Pacius.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt Fredrika Runebergin elämä kansallisrunoilijan vaimona 1800-luvun Porvoossa. Tuolloin elettiin vielä Venäjän keisarikunnan alaisuudessa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suomen itsenäisyys ja naisten äänioikeus häämöttivät jossain kaukana tulevaisuudessa.

Käsityöt olivat salattu tulonlähde

Fredrika Runebergin muotokuva.

 

Fredrika Runeberg syntyi vuonna 1807. Elettiin aikakautta, jolloin koulunkäynti ei ollut kaikkien oikeus. Nuori Fredrika sai kuitenkin edistyksellisen virkamiesisänsä ansiosta sivistää itseään mm. turkulaisessa tyttökoulussa. Yleisesti tuohon aikaan naisten tärkeimmät taidot olivat käsityötaidot, sillä esimerkiksi ompelemalla nainen pystyi hädän tullen hankkimaan ainakin ruokaa itselleen.

Myös Fredrika joutui turvautumaan käsityötaitoihin. Fredrikan isä eli perheen elättäjä kuoli vuonna 1824, ja perheen koti tuhoutui Turun palossa 1827. Kaksikymppinen Fredrika muutti äitinsä kanssa Paraisille, jossa hän teki pieniä käsitöitä myyntiin ja hankki näin hieman rahaa.

Fredrikan käsitöiden myynti ja niistä saadut tulot salattiin visusti. Oli hyvin alentavaa, että säätyläisperheen tytär ansaitsee rahaa. Naisen rahan piti tulla joko suvulta tai aviomieheltä.

Paraisilla Fredrikan elämään tuli myös uutta, mukavaa jännitystä, kun paikkakunnalle muutti nuori, kotiopettajana työskentelevä Johan Ludvig Runeberg.

Kustannussopimuksella talo

Runebergit avioituivat tammikuussa 1831 ja asuivat ensimmäiset kuusi vuotta Helsingissä. Vaikka elämä Helsingissä oli haasteliasta, kaupungin sivistyneet seurapiirit olivat Fredrikalle tärkeitä. Helsinkiläisten ystävien kanssa löytyi yhteisiä puheenaiheita niin taiteesta kuin kirjallisuudesta.

Porvooseen Runebergit muuttivat 1837 Runebergin saatua lukion lehtorin viran. Runeberg opetti latinaa. Fredrikan seurapiiri vaihtui, ja hän joutui sopeutumaan porvoolaisrouvien kiinnostuksen kohteisiin eli kodinhoitoon ja hyväntekeväisyyteen.

Ensimmäiset yhteiset vuodet olivat taloudellisesti ankeita, vaikka Fredrika olikin tarkka taloudenpitäjä. Tilanne muuttui, kun vuonna 1851 Runeberg sai sopimuksen kustantaja Bohlinin kanssa kirjoitustensa julkaisemisesta Ruotsissa.

Sopimus oli niin suotuisa Runebergille, että hän pystyi ostamaan oman talon Porvoon uudesta empirekaupunginosasta. Tuo talo on nykyään Runebergin kotimuseo.

Naisen oikeus sivistykseen

Näkymä keittiöstä Fredrikan puutarhaan.

 

Nuori Fredrika oli onnekas, ja sai opiskella sekä historiaa, maantiedettä että useita kieliä. Hän osasi esimerkiksi sujuvasti ranskaa, saksaa ja englantia. Myöhemmin Kalevala-innostus vei hänet suomen kielen harrastuksen pariin.

Fredrika Runebergista tuli miehensä työn kautta Suomen ensimmäinen naispuolinen sanomalehtitoimittaja. Hän teki töitä Helsingfors Morgonbladetissa miehensä avustajana. Kirjoitustyönsä hänen piti kuitenkin tehdä salanimellä, sillä tuohon aikaan ei ollut yhteiskunnallisesti soveliasta, että säätyläisluokan nainen tekee palkkatöitä tai toi muuten itseään esille.

Fredrikan yksi elämäntehtävä olikin ajaa eteenpäin naisten oikeutta sivistykseen ja itsensä kehittämiseen.  Työn tuloksena Fredrika oli mukana perustamassa vuonna 1846 Porvooseen rouvasväen yhdistystä, jonka tehtävänä oli auttaa vähempiosaisia ja tarjota koulutusta varattomien perheiden tytöille.

Vaimo ja emäntä

 

Aikakautensa naiseksi Fredrika saavutti paljon sivistyksen saralla. Toinen rooli hänellä oli runoilijan vaimona ja monitaitoisena emäntänä. Porvariskodin emäntänä hän johti suurta taloutta ja palvelusväkeä. Fredrika synnytti kahdeksan lasta, joista kaksi menehtyi jo nuorena aikakaudelle tyypillisiin sairauksiin: punatautiin ja tulirokkoon.

Talouden johtaminen tarkoitti sitä, että emännän tuli hallita kaikki ne askareet, joita palvelusväki teki. Emäntä toimi tietynlaisena työnjohtajana. Fredrikan perusaskareet eivät poikenneet paljoa tästä päivästä: ruuanlaittoa, leivontaa, säilöntää, pyykinpesua ja silitystä. Olennainen ero on kuitenkin se, että kaikki tehtiin ilman koneita ja ruoka tuotettiin pitkälti kotona.

Runebergien kodissa valettiin myös kynttilöitä, värjättiin lankoja, huollettiin huonekaluja, kudottiin ja ommeltiin. Fredrika ompeli itse suurimman osan lastensa vaatteista.

Kuka keksi Runebergin tortun?

Runebergin tortut ilmestyvät kauppoihin helmikuussa. Nämä tortut ovat kuitenkin tekstiilityön näyte.

 

Kun helmikuinen Runebergin päivä lähenee, kauppojen hyllyihin ilmestyy mitä moninaisempia versioita Runebergin tortusta. Mutta miksi torttu on nimetty juuri Runebergin mukaan?

Porvoon museo on julkaissut suomeksi Fredrika Runebergin reseptikirjan, joka sisältää niin ruokareseptejä kuin erilaisia kodinhoito-ohjeita lankojen värjäyksestä kumikalossien paikkaamiseen. Kirjasta löytyy ohje myös Runebergin leivokselle.

Varsinainen runebergintorttu on kuitenkin porvoolaisen kondiittori Lars Henrik Asteniuksen käsialaa. Varmaksi ei tiedetä, oliko Astenius saanut reseptinsä jostain, esimerkiksi Pietarista, mutta hän leipoi näitä torttuja.

Runeberg oli varsin mieltynyt makeisiin herkkuihin, ja piti Asteniuksen leivonnaisista erityisen paljon. Jossain vaiheessa leivonnaista alettiin kutsua runebergintortuksi sen innokkaan syöjän mukaan. Tuon tortun monista variaatioista voimme nauttia tänäkin päivänä Runebergin kunniaksi. Porvoossa runebergintorttuja on tarjolla herkkusuille tietysti ympäri vuoden.

Makuuhuoneen suojassa

Runebergin koristeellinen pyörätuoli on Robert-pojan taidonnäyte.

 

Makeiden torttujen lisäksi Runebergin mieleen oli kahvi. Runeberg sai aivoverenvuodon vuonna 1863, ja sen seurauksena hänen kehonsa toinen puoli halvaantui. Päivittäisistä kahvihetkistä tuli hänen yksi tärkeimmistä nautinnoistaan.

Miehen halvaantuminen toi Fredrikalle entistä suuremman vastuun ja työtaakan. Kansallisrunoilija vietti viimeiset 14 vuotta pitkälti perheen makuuhuoneessa. Huonetta kutsutaan myös nimellä sairashuone.

Makuuhuoneesta löytyy mielenkiintoinen käsityönäyte: Runebergin pyörätuoli. Runebergien poika Robert teki isälleen pyörätuolin oppilastyönään Helsingin teknillisessä reaalikoulussa. Pyörätuolia koristaa kauniisti kirjottu kukkakuvioinen päällinen, joka on porvoolaisten nuorten lahja Runebergille.

Fredrika neuloo

Runebergin aamutakin vuoriosassa on samaa violetin sävyä kuin Fredrikan viimeisissä villasukissa.

 

Makuuhuoneessa on myös Runebergin käyttämä aamutakki. Kun aamutakin vuoriosaa katsoo tarkemmin, huomaa, että sen violetti sävy on sama kuin Fredrikan viimeisissä villasukissa. Runeberg käytti aamutakkia viimeisinä elinvuosinaan.

Runebergit olivat samanhenkinen aviopari, jota yhdisti myös kiinnostus kirjallisuuteen. Fredrika luki kirjoja ääneen miehelleen mutta myös omasta kiinostuksestaan. Kielitaitoisena hän luki kirjallisuutta eri kielillä, välillä kirjoista suoraan ruotsiksi kääntäen.

Myöhemmin, kun huonontunut näkö esti Fredrikaa lukemasta, hän istuskeli miehensä huoneessa neulomassa. Huonontuneesta näöstä huolimatta neulominen sujui ohuella langalla ja hyvin kapeilla puikoilla.

Viimeiset villasukat

 

Fredrikan viimeiseksi jäänyt villasukka on miesten kokoa, ja sen värit sointuvat Runebergin aamutakin vuorin violettiin sävyyn. Nuo villasukat jäivät kuitenkin kesken. Mahdollisesti Runeberg menehtyi ennen kuin villasukat valmistuivat.

Fredrikan viimeinen villasukka on nykyään museovieraiden ihailtavana Runebergin kodin vitriinissä. Sukkien lisäksi huomio kiinnittyy varsin koreisiin metallisiin puikonpidikkeisiin. Miten hauska 1800-luvun naisen kenkämalli!

Fredrikan puikonpidikkeet.

 

Vuosi vierailuni jälkeen Fredrikan viimeiset villasukat ovat kaikkien neulottavissa. Ohje Fredrikan sukkiin löytyy kirjastani Perinteiset villasukat 2.  Jokainen innokas kirjallisuuden ystävä voi kulkea nyt samanlaisissa sukissa kuin kansallisrunoilijalle oli tarkoitus tulla. Jos ei itse osaa tai halua neuloa,  Runebergin kodista voi ostaa itselleen valmiiksi neulotut villasukat.

Lokakuun 12.päivänä 2019 J.L Runebergin kodissa järjestettiin neuleiltapäivä, jossa museokauppaan lanseerattiin myös Fredrikan viimeiset villasukat.  Perinteisistä villasukista innostuneita kuulijoita oli sali täynnä. Kerroin luennolla sekä kirjastani että Fredrikan mielenkiintoisista värjäysresepteistä.

On hauska havaita, että sukat eivät ole pelkkiä sukkia, vaan ihmisiä kiinnostavat myös tarinat niiden takana.

Kenen muiden kuuluisuuksien sukkia kirjasta löytyy? Voisiko siellä olla kenties perinnesukat omalta paikkakunnaltasi? Lue kirjasta lisää blogistani.

Tietokirjailija esittelee mallisukkia Runebergin kodin Neuleiltapäivässä.

 

Lähteet:
Strömborg, J.E. 1984: Runebergin koti Porvoossa. Lars Nyström.
Tamminen, Marketta (toim.) 2003: Fredrika Runebergin reseptikirja. Porvoon museo.
Widjeskog, Susanna (toim.) 2013: J.L Runebergin koti Porvoossa opas. Porvoon museo.

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Jätä kommentti

Kirjoittajasta

Anna-Karoliina Tetri

Olen pitkän linjan kädentaitoalan ammattilainen ja tietokirjailija. Kanssani voit nauttia rauhoittavista luonnonväreistä, mielenkiintoisista tarinoista ja rentoutua neulomisen parissa.

Avainsanat:

Uusimmat blogikirjoitukset