Sienivärien sävyjä – tunnelmia Värjäripäivien sienivärjäyskurssilta

Valokuvat:Tiina Ehrukainen

Perinteinen luonnonvärjärien tapahtuma eli Värjäripäivät järjestettiin tänä vuonna Lammin biologisella asemalla. Tapahtumaan osallistui yli 100 innokasta luonnonvärien ystävää. Kurssitarjonta oli monipuolinen: mikrovärjäyksestä ekoprinttiin.

Sienivärien väriskaala kattaa koko sateenkaaren kirjon. Kuvassa Pirjo Lackbergin sienillä värjäämiä villalankoja. Sieniharrastajien piirissä sienistä keskustellaan usein latinankielisillä nimillä. Tämä helpottaa myös kommunikaatiota, jos harrastusporukka on monikielinen.

 

Yksi kursseista oli sienivärjäyskurssi. Kurssi olikin hyvää pohjustusta tulevalle, sillä Värjäripäivillä äänestettiin tulevan kauden “värikasviksi” orakkaat. Tämä tietää siis sitä, että luonnonvärjärit perehtyvät tänä vuonna erityisesti orakkaiden antamiin värisävyihin, jotka vaihtelevat ruskeasta vihreänsiniseen.

Sienivärjäyskurssille osallistuminen keskellä helteistä kesää on aivan poikkeuksellinen mahdollisuus kurssilaisille. Heinäkuussa värisieniä ei vielä ole saatavilla muutamia kääpiä ja jäkäliä lukuunottamatta. Sienien kerääminen ja kuivattaminen jo edellisenä vuonna kurssia varten vaatii opettajalta viikkokausien työn ja vaivannäön. Uskon, että kaikki osallistujat arvostivat saamaansa kokemusta.

Kuvassa vasemmalla Värjäripäivien sienivärjäys-kurssin ohjaaja Pirjo.

 

Kurssin vetäjänä toimi killan entinen puheenjohtaja ja innokas luonnonvärjäri Pirjo Lackberg. Oppikirjana kurssilaisilla oli kirjoittamani Sienivärjäys -kirja.  Kyselin vähän Pirjon tunnelmia kurssin jälkeen.

Miksi olet innostunut juuri sienivärjäyksestä?

Olen aina tykännyt sienistä ja kerännyt niitä sekä syötäväksi että värjäykseen. Lisäksi olen kouluttautunut sieni- ja luonnonyrttineuvojaksi. Sienivärjäys on oma juttunsa luonnonvärjäyksen yhtenä haarana. Värit ovat aivan hurmaavia ja yllätyksellisiä, Pirjo kertoo

Mikä innostaa opettamaan?

Opettaminen on minun juttuni edelleen, vaikka olen jo työelämän jättänyt. Opettaessa oppii itsekin. Ja kursseilla se innostus sienivärjäykseen vasta kasvaakin, sanoo Pirjo.

Uskon, että sienissä on tulevaisuus ja ratkaisu moniin ekokysymyksiin. Esimerkiksi sienirihmastossa voisi kasvattaa pakkausmateriaaleja. Voisin myös kuvitella tulevaisuudessa värjääväni pelkästään sienillä, Pirjo visioi.

Värjäreillä oli kuumat tunnelmat patojensa äärellä. Aurinko posotti kirkkaalta taivaalta, ja hiki virtasi pelkästään hellesään ansiosta. Puhumattakaan siitä lisälämmöstä, jonka tulipesissä kiehuvat värisopat saivat aikaan.

 

Ovatko sienet tulevaisuuden pigmenttitehdas?

Tämä voi olla hyvinkin yksi tulevaisuuden mahdollisuuksista. Voihan esimerkiksi jo tänä päivänä innokas kokeilija kasvattaa vaikka omat osterivinokkaansa  käytetyissä kahvinporoissa. Eiköhän jossain vaiheessa meillä ole myös sienivärien kasvattajia kasvivärien rinnalla.

Muutaman vuoden takaa muistan joitain kokeiluja, joissa sieniharrastajat testasivat harvinaisemman okrakäävän kasvatusta omissa puupölkyissään. Okrakääpä antaa voimakasta violettia väriä eli on varsin himoittu sieniväri. Mielenkiinnolla kuulostelen kuulumisia sieniharrastajien kentältä.

 

Padasta nousevat sekä langat että sienet. Suurimmat roskat irtoavat ravistelemalla.

Sienivärjäys harrastuksena

Sienet kiinnostavat suomalaisia. Esimerkiksi Suomen Sieniseuran   Facebook-sivuja seuraa yli 30 000 henkilöä. Sieniä kerätään ruuaksi, jotkut etsivät tunnistettavaksi uusia lajikkeita toisensa jälkeen ja kolmas vain nauttii sienien valokuvaamisesta tai videoimisesta. Yksi tapa laajentaa omaa sieniharrastustaan on lähteä keräilemään ruokasienien lisäksi myös värisieniä.

Sienivärjärinä saat roiman annoksen liikuntaa, kun kuljet pitkin metsiköitä ja etsit erilaisia lajikkeita. Alussa varsinkin sienten tunnistaminen voi tuntua haasteelliselta tehtävältä. Jokaisella sienellä on kuitenkin se oma tyypillinen elinympäristönsä. Luonnossa liikkuessasi opit tunnistamaan erilaisia metsätyyppejä. Vähitellen jo ympärillä olevat puut vihjaavat sinulle millaisia värisieniä saattaisit tällä kertaa löytää.

Sienivärjäyksessä hyvä puoli on myös se, että vaikka väripataan päätyisikin väärän lajikkeen sieni, se ei aiheuta samanlaista haittaa mitä väärä sieni ruokapadassa. Värisienten kerääminen on aloittelevankin metsässä kulkijan kannalta siis hyvin riskitöntä. Voit saada korkeintaan yllätyksellisiä värejä.

Suurin osa sienivärjäreistä värjää sienillä joko omia lankoja tai kankaita, mutta sieniväreillä voi tehdä myös kaikkia hauskoja muita kokeiluja. Väriaineista voit tehdä omat sienivesivärit tai vaikka ihan oman sienimusteen.

Lämpötilamittariksi kelpaa vaikka edullinen kinkkumittari. Vaneripalan avulla se pysyy näppärästi keitoksen pinnalla. Padassa muhivat samettijalat lankojen kera.

 

Voit  lukea lisää sienilajikkeista ja sienien sisältämistä väriaineista edellisestä sienivärejä käsittelevästä blogistani.
Jos olet kiinnostunut aloittelijalle sopivien värjäyssienien keräämisestä ja tunnistamisesta, kirjoitin myös artikkelin siitä.

Jos haluat päästä näppärästi alkuun, tutustu Sienivärjäys-kirjaani.  Sienivärjäys perehdyttää sinut 25 sieneen ja viiteen jäkälään langanvärjäysmallien avulla, joita kirjassa on yli 600. Jokaisesta sienestä löydät useita reseptejä – pelkästään eri orakaslajeista on yli 100 värjäysmallia.

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Yksi kommentti artikkeliin ”Sienivärien sävyjä – tunnelmia Värjäripäivien sienivärjäyskurssilta”

Jätä kommentti

Kirjoittajasta

Anna-Karoliina Tetri

Olen pitkän linjan kädentaitoalan ammattilainen ja tietokirjailija. Kanssani voit nauttia rauhoittavista luonnonväreistä, mielenkiintoisista tarinoista ja rentoutua neulomisen parissa.

Avainsanat:

Uusimmat blogikirjoitukset