Sieniretkellä – näin tunnistat värjäyssienet

Valokuvat: Tiina Ehrukainen

Mikäpä olisi syksyllä mukavampaa kuin sieniretki. Luonnonvärjärille koko syksy on yhtä runsauden aikaa. Keväällä ja kesällä värien lähteet löytyvät eri kasveista, syksyllä metsän sienet antavat väriaineita värjärille. Sienien avulla voit värjätä lankoihisi koko sateenkaaren värikirjon.

Miten pukeutua värjäyssieniretkelle?

Asianmukainen pukeutuminen ja sopivat jalkineet ovat tärkeimmät, jotta värjäyssienien kerääminen sujuu mukavasti. Syksyllä metsässä pörräävät sekä hirvikärpäset että hyttyset, ja välillä luonnossa liikkuvan yllättävät pehmeät ja märät mättäät, johon jalka uppoaa humahtaen.

Kunnon kumisaappaat tai vettä hylkivät vaelluskengät ovat kaikista kätevimmät jalkineet. Asuvalinta kannattaa olla mahdollisimman vaalea, sillä hirvikärpäset etsivät tummia liikkuvia hahmoja eli hirviä. Siispä vaaleassa asussasi onnistut hämäämään hyvin hirvikärpäsiä.

Hiukset kannattaa suojata esimerkiksi hupulla, liinalla tai pipolla, jotta sinnikkäät pörriäiset eivät takerru päähän kiinni. Varmuuden vuoksi kannattaa sulkea myös kaikki vaatetuksen aukkokohdat eli pääntie, hihansuut ja lahkeet, jotta niistä ei pääse pujahtamaan kutsumattomia vieraita sisään.

Henkilökohtainen varustus:
-saappaat tai vaelluskengät
-huivi, pipo tai muu suojaava päähine
-vaalea asukokonaisuus suljettavilla hihoilla ja kaulanaukolla

Värjäyssienten keräämisessä hyvä apu on valmiiksi lokeroitu kori, johon voit eri purkkeihin tai laatikoihin kerätä eri sienilajikkeet.

Mitä tarvikkeita tarvitset värjäyssieniretkellä?

Värjäyssieniä kerätessä järkevintä on poimia koriin kaikki vastaantulevat värjäyssienet, jotka vain kiinnostavat. Kaikista kätevin tapa on kulkea metsässä ison korin kanssa, joka on lokeroitu joillain pienillä laatikoilla tms.

Esimerkiksi käytetyistä  jugurttipurkeista tai hedelmärasioista saat rakennettua kätevän lokerikon, jossa jokaiselle värisienelle on oma paikkansa. Kun sienet eivät mene sekaisin, voit samalla reissulla keräillä halutessasi myös ruokasieniä.

Varaa mukaasi myös sieniveitsi, jolla voit perata sienet valmiiksi jo metsässä. Kokenut värjäyssienien kerääjä erottaa esimerkiksi jo heti keräysvaiheessa verihelttaseitikin tai limanuljaskan jalat ja lakit eri purkkiin, sillä ne antavat eri värisävyjä.

Jos ympäristö ei ole sinulle tuttu, tarvitset mukaasi myös suunnistusvälineet tai kokeneen metsässäkulkijan. Pienillekin retkille on hyvä ottaa mukaan jotain pientä evästä ja vesipullo. Jos sienet ovat sinulle uusi tuttavuus, kannattaa varustautua myös hyvällä sienikirjalla tai googgeloida tunnistuskuvia esimerkiksi luontoportti.com -sivustolta.

Luontoportin sivuilta löydät myös sienten tunnistamistyökalun, jota voit kokeilla.
Sienikirjoja löytyy myös mobiilimuodossa, mutta niiden kohderyhmänä ovat ruokasienestäjät. Tästä syystä värjäyssieniä ei välttämättä löydy ihan jokaisesta mobiilisovelluksesta. Muutamia esimerkkejä mobiilisovelluksista löydät mm täältä.

Tarvikkeet:
-lokeroitu sienikori
-sieniveitsi
-opaskirja tai muu tunnistamista auttava sovellus

 

Limanuljaska, Glomphidius glutinosus

Limanuljaskan nimi saattaa kuulostaa korvaan hieman epäilyttävältä, mutta se on hassusta nimestä huolimatta sekä hyvä ruoka- että värjäyssieni. Tuoreet limanuljaskat sopivat ruuanlaittoon, värjärinä voit kerätä väripataasi jo vähän mädäntyneetkin limanuljaskat.

Limanuljaskan tunnistat helposti. Lakki on ruskean- tai violetin harmaa ja nimensä mukaisesti limakerroksen peittämä. Limanuljaskan jalasta löytyy toinen varma tuntomerkki. Jalan tyvi on selkeästi sitruunankeltainen.

Limanuljaskalla voi värjätä sekä tuoreena että kuivattuna. Molempiin tekniikoihin löydät reseptin Sienivärjäys-kirjastani. Limanuljaska antaa puretuksesta riippuen erilaisia punaruskeita sävyjä.

Limanuljaska kasvaa kuusen juurisienenä. Omat limanuljaskalöytöni olen tehnyt useimmiten metsäteiden ja polkujen varsilta. Limanuljaska on helppo sieni aloittelevalle värjärille, sillä sitä löytää helposti seka- tai kuusimetsistä polkujen reunoilta. Ei tarvitse lähteä pitkälle umpimetsään, kun on jo värjäyssieniä kasassa.

 

Veriseitikki, Cortinarius sanquineus

Toinen kuusimetsien sieni on veriseitikki. Nuoresta kuusikosta veriseitikkiä on turha etsiskellä. Veriseitikki viihtyy enemmän korpimaisemissa, varttuneimmissa kuusikoissa. Veriseitikkiä ei helposti sekoita muihin sieniin, sillä se helottaa verenpunaisen hälytysmerkin lailla keskellä sammalta.

Veriseitikki voi olla vain kolmisen senttiä pitkä ja lakin halkaisija pari senttiä. Sienen pienikokoisuuden takia kannattaa liikkua hitaasti tutkiskellen, ettei juokse parhaiden apajien ohi. Vanhemmiten veriseitikin lakki voi kasvaa halkaisijaltaan 5 cm:n levyiseksi. Nuori veriseitikki on kokonaan punainen, mutta vanhemmiten veriseitikin heltat muuttuvat ruskeanpunaiseksi ja sitä voi olla haastavampi tunnistaa.

Pienikokoinen veriseitikki kasvaa useimmiten yksittäisenä. Värjäyssienenä veriseitikki on kuitenkin erittäin runsaspigmenttinen. Jo muutamakin veriseitikki antaa lankoihin vaaleanpunaista sävyä ja suuremmalla määrällä värjää voimakasta punaista.

 

Kuusensuomuorakas, Sarcodon imbricatus

Orakaslajikkeet ovat värjäreiden suosiossa, sillä niistä lähtee himottuja vihreitä ja sinertäviä sävyjä. Sienivärjäys-kirjastani voit opetella kehittelemäni kaksoisvärjäystekniikan, jonka avulla saat samasta orakkaasta sekä vihreänsinisiä että ruskeita sävyjä.

Suomuorakkaita on kaksi kaverusta: kuusensuomuorakas ja männynsuomuorakas. Molempia voi kerätä värjäystarkoituksiin. Jo sienen nimi kertoo sinulle mistä sienen voi löytää. Kuusensuomuorakas kasvaa kuusen juurisienenä, männynsuomuorakas elää männyn juurisienenä.

Männynsuomuorakas on kelvollinen ruokasieni, mutta kuusensuomuorakas ei. Nämä kaksi sientä erotat toisistaan muutamilla konsteilla. Esimerkiksi maistamalla kuusensuomuorakasta voit todeta, että kokemus ei ole makuhermoja hivelevää. Sylkäistyäsi kitkerän palan pusikkoon tiedät, että kyseessä oli kuusensuomuorakas eikä männynsuomuorakas.

Kuusensuomuorakkaan lakki taipuu jalan kohdalta suppilomaisesti, kun taas männynsuomuorakkaan lakki on enemmän tasapintainen. Myös männynsuomuorakkaan malto on leikkauspinnasta puhtaamman valkoista kuin kuusensuomuorakkaan. Tärkein muistisääntö on kuitenkin katsoa ympärilleen eli havaita mitä puita sienen vieressä kasvaa.

 

Samettijalka, Tapinella atrotomentosa

Ruskealakkinen samettijalka on mäntykankaiden sieni. Samettijalka kasvaa useimmiten yksittäisenä. Sen voit löytää esimerkiksi lahon kannon juuresta.

Samettijalan lakki kasvaa halkaisijaltaan jopa 20cm kokoiseksi ja muodoltaan lakki on epäsymmetrinen. Lakin alapuolella ovat kellanvaaleat heltat.

Samettijalan tärkein tunnistusosa on sen jalka, joka on nimensä mukaisesti samettipintainen. Jalka on tanakka ja sitä peittää tummanruskea samettimainen pinta. Pinta on nukkamainen ja sitä tekee mieli hieman silitellä.

Samettijalka antaa värjärille vihertäviä ja vihertävän ruskeita värisävyjä. Väripataan sopivat parhaiten jo hieman vanhat samettijalat. Samettijalka kannattaa keräämisen jälkeen viipaloida ja kuivattaa.

Mäntykankailta voit löytää alkusyksystä kangastatteja ja myöhemmin verihelttaseitikkejä.

Mitä retken jälkeen?

Värjäyssienten nopea pilkkominen ja kuivatus parantaa värinsaantoa. Kuivaaminen on myös kätevä tapa kerätä värjäyssienivarastoa vaikka talven varalle. Harvoin yhdellä metsäretkellä löytää vielä ihan tarpeeksi kaikkia sienilajeja.

Kuivatut sienet voit laittaa omiin laatikoihin lajin perusteella. Seuraavan retken jälkeen voit taas lisätä pienen määrän kuivattua sientä samaan merkittyyn laatikkoon. Pienimuotoinen kerääminen on myös kätevä tapa, jos kotona ei ole suuria kuivatus- ja varastotiloja.

Värjäyssienten keräily on mukavaa hyötyliikuntaa ulkoilmassa. Värjäyssienten kohdalla sienten tunnistaminen myöskään ei jännitä niin paljon kuin uusien ruokasienten kohdalla, sillä koska sieniä ei syödä, mitään myrkytyksen vaaraakaan ei ole. Yksi väärä sieni värjäyssienten joukossa ei tee hallaa väripadallesi.

Sienten satokausi on varsin pitkä eli loka-marraskuussakin löytää hyvin värjäyssieniä. Ja koska väripataan sopivat erityisesti vanhat ja hieman ylikypsät eli runsaasti väripigmenttejä sisältävät sienet, myöhäissyksy on varsin oiva ajankohta lähteä tekemään uusia tuttavuuksia sienimetsään. Väripataan sopivat myös ns. luontaisesti pakastetut sienet eli pieni hallanpurema ei ole haitaksi värisieniä kerätessä.

Värisienten tunnistuskuvia ja värjäysreseptejä löydät Sienivärjäys-kirjastani. Sienistä voit lukea myös toisen blogijuttuni. Millaisia sävyjä värisienet antavat? Kuvia löydät esimerkiksi täältä.

Mukavia värjäyssieniretkiä.

Facebook
Twitter
LinkedIn

Jätä kommentti

Kirjoittajasta

Anna-Karoliina Tetri

Olen pitkän linjan kädentaitoalan ammattilainen ja tietokirjailija. Kanssani voit nauttia rauhoittavista luonnonväreistä, mielenkiintoisista tarinoista ja rentoutua neulomisen parissa.

Search

Avainsanat:

Uusimmat blogikirjoitukset