Kestääkö lupiininkukan turkoosi väri?

Luonnonvärjäys on Taitoliiton valitsema vuoden 2022  käsityötekniikka. Yksi aiheeseen liittyvä valtakunnallinen kampanja on lupiinivärjäystempaus. Väripadat ovat porisseet ympäri maata. Lupiinin varsista saa keittämällä kauniita keltaisia ja vihreitä sävyjä. Lupiinin kukat antavat taasen eksoottista turkoosia väriä. Ohjeita värjäykseen löydät aikaisemmista blogeistani.

Lupiinin kukkien turkoosi väri on herättänyt värjäreissä paljon kysymyksiä. Kestääkö väri? Jos kestää niin kuinka kauan väri kestää? Millaisissa olosuhteissa väri kestää parhaiten? Tuhoutuuko väri kuumassa? Miksi ylipäätään värjätä, jos väri ajan myötä muuttuu?

Miksi lupiinivärjäys on ympäristöteko?

Lupiinini poistaminen kasvupaikalta on luonnonsuojelua.

Värjärille lupiini on helposti saatavilla oleva värin lähde. Lupiinia on eritoten alkukesästä tienposket pullollaan lähes koko Suomen mitalta. Komealupiini (Lupinus polyphyllus) eli lupiini on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi.

Se valtaa tilaa alkuperäisiltä niittykasveilta ja lisäksi muuttaa maaperää rehevöittämällä kasvupaikkaansa. Lupiini muuttaa kasvualustansa sellaiseksi, että karumpiin olosuhteisiin sopeutuneet niitty- ja ketokasvit eivät enää kasva kyseisellä kasvualustalla.

Pelkkä lupiinin niittäminen ei riitä, sillä paikalleen jätetty niitetty lupiinikasvusto rehevöittää edelleen maaperää. Tämän takia lupiineja keräävä värjäri on mitä loistavin luontoystävä. Värjäri kerää lupiinikasvustot mukaansa, keittää lupiinit liemeksi ja lopulta rääppeet päätyvät jätteeseen. Tämä prosessi on torjuntaa parhaimmillaan.

Lupiinin kukkien väriaine

Lupiinin kukkien väri on antosyaaniväri, joka kestää huonosti valoa. Pimeässä väri pitää pintansa.

Tein lupiininvärjäysohjeet kesällä 2019. Värjäysprojektin jälkeen jätin värjäysnäytteeni työhuoneelle osittain peitettynä, osittain päivänvaloon. Tasan kolme vuotta myöhemmin kuvasin näytteet tähän blogiin.

Lupiinin kukista saatava sinertävä väri on väriainetyypiltään antosyaaniväri. Antosyaanivärit ovat hyvin vesiliukoisia värejä eli irtoavat helposti veteen, ja väri on alussa hyvinkin voimakas ja vahva.  Niiden huono ominaisuus on se, että ne haalistuvat nopeasti auringon valossa.

Antosyaanivärit ovat myös pH-herkkiä eli ne reagoivat esimerkiksi happoihin ja emäksiin voimakkaasti. Kukissa on pieniä määriä myös muita keltaisen värin lähteitä, joten runsaalla määrällä kukkia värjäämällä täydessäkään auringon valossa ja pitkällä ajalla lanka ei muutu täysin värittömäksi, vaikka itse antosyaaniväri katoaisi.

Mitä langoille tapahtui kolmessa vuodessa?

Kuvassa kesäkuussa 2019 lupiinin kukilla värjätyt langat, joista osa oli peitetty ja osa valossa. Kaikki langat oli puretettu alunalla ja viinikivellä. Värjäys blogini resepteillä. Oikealta vasemmalle: kolme al+vk värjättyä 45 asteessa, samat raudalla jälkipuretettuna, kolme 80 asteen lämpötilassa värjättyä al+vk puretettua.

Lankanäytteeni olivat testissä sisätiloissa, mutta eivät suorassa auringonpaisteessa. Lupiininkukilla värjättyihin lankoihin tuli selkeät näkyvissä olevat raidat niihin kohtiin, mistä näyte oli peitetty. Päivänvalossa olleet osat ovat vaalentuneet, pimennossa olevat osat ovat pysyneet tummina. Valo on selkeästi haalentanut väriä. Kuten tieteellisesti todettu, antosyaaniväri on herkkä valolle.

Testeissä oli erilaisia värjäyksiä. Blogissani on kaksi erilaista ohjetta. Matalammassa 45 asteen lämpötilassa värjätty lanka oli sinertävämpi, kun taas korkeammassa 80 asteen lämpötilassa värjätty lanka enemmän vihreä. Tämä johtuu siitä, että antosyaanivärit eivät kestä korkeita lämpötiloja.

Värjäyslämpötilalla ei ollut merkitystä haalistumisen näkökulmasta. Molemmat näytteet olivat haalistuneet. Myöskään raudalla tehty jälkipuretus ei vaikuttanut antosyaanivärin valonkestoon. Väri oli vaalentunut. Selkein värin katoaminen oli tapahtunut bambulankojen osalta. Ne olivat muuttuneet lähestulkoon kokonaan valkoisiksi – toki alunperinkin olivat hailakoita.

Miten kesti lupiinin lehtien väri?

Lupiinin lehdillä värjätyissä langoissa ei tapahtunut silmin nähtävää muutosta. Kaikki langat keittovärjätty ja puretettu sekä alunalla että viinikivellä. Oikealta vasemmalle: kolme al+vk puretettua, kolme raudalla jälkipuretettua.

Samassa valonkestotestissä oli myös lupiinien lehdillä värjätyt langat. Niillä värjätyissä langoissa ei ollut havaittavissa silmämääräistä muutosta. Voidaan siis todeta, että jos käy lupiininvarsien kimppuun jo siinä vaiheessa, kun kukinta ei ole edes alkanut, saa kaikista parhaimman ja kestävimmän värin.

Lupiinin lehdistä saatavaa väriä voi säätää itse vaihtelemalla esimerkiksi värjättävän langan väria valkoisesta harmaaseen. Rautapuretuksella saa taitettua sävyä kauniisti tummempaan vihreään.

Miksi värjätä, jos väri muuttuu?

Varmasti mietityttää se, että miksi värjätä, jos väri muuttuu. Olen monasti sanonut, että lupiininkukkien väri, on mitä mainioin unisukkien väri. Peiton alla piilossa väri säilyy pitkään. Toisaalta, jos teet esimerkiksi yksivärisen tuotteen, sen voi aina värjäillä uudelleen muutaman vuoden päästä. Ehkä niillä kasveilla, jotka ovat saaneet vihdoin tilaa lupiinin jälkeen?

Kun tiedossa on värin huono valonkesto, voi kohteen valita sen mukaan. Pipoa tai ryijyä on lupiininkukkalangoista turha ruveta tekemään. Suorassa paisteessa väri haalistuu nopeasti ja kuviotkin katoavat sen siliän tien.  Myyntikelpoisia lupiininkukkalangat eivät ole. Lahjaksi tai myyntiin sopivaa kestävää sinistä saa indigolla tai morsingolla.

(Morsinkovärjäyksestä valmiilla jauheella löydät lisätietoa mm. Värjää ja neulo -kirjastani. Indigovärjäyksen saloihin voit perehtyä Tekstiilivärjäys -kirjan avulla. )

Vaikkakin antosyaaniväri on kovin itsepäisen ailahteleva, haluan silti tässä lupiiniasiassa tehdä poikkeuksen. Muihin antosyaaniväreihin (mm. marjoista saatavat) suhtaudun kielteisesti. Lupiinin kohdalla tarkoitus pyhittää tuloksen. Vieraslajitorjunta on tärkeää.

Lupiinivärjäys sopii aloittelevalle värjärille. Sen avulla oppii erilaisia tekniikoita: puretuksen, lämpövärjäyksen ja matalan lämpötilan värjäyksen. Tutustuminen erilaisiin väriaineisiin, sekä kestävään lupiinin varren ja lehden väriaineeseen että vähitellen haalistuvaan kukkien väriin, on aloittelevalle värjärille hyvä oppikoulu.

Sopivatko lupiinin kukat purkkivärjäykseen?

Käytä purkkivärjäyksessä alunalla ja viinikivellä esipuretettua lankaa ja lupiiinin kukkia samassa suhteessa kuin kattilavärjäyksessäkin.

Tämä on kysymys, mitä on kysytty viime aikoina useasti. Kyllä. Voit kokeilla lupiinin kukkia myös purkkivärjäyksessä. Lupiinin kukille sopii purkkivärjäys, sillä siinä lämpötila pysyy matalana. Käytä esipuretettua lankaa ja lupiininkukkia samassa suhteessa lankaan, kuin mitä keittovärjäyksessäkin. Kolmessa viikossa työ valmistuu esipuretulla langalla.

Jos olet innostunut kokeilemaan värjäyksiä muillakin kukilla ja myös sellaisilla, joiden värinkestot ovat hyvät, tutustu Värjää ja neulo -kirjaani. Löydät siitä tarkat ohjeet erilaisiin puretuksiin, purkkivärjäykseen, mikrovärjäykseen ja myös alkoholin avulla uuttamiseen. Kirjassa on yli 250 värinäytettä! Löydät varmasti mieluisia sävyjä itsellesi.

 

Lähteet:
Allergia, -Iho-ja Astmaliitto; WWF Suomi: Terve askel luontoon -hankkeen Vieraslajiopas 2020.
Räisänen, Riikka; Primetta, Anja; Niinimäki, Kirsi: Luonnonväriaineet. Maahenki 2015.

 

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Jätä kommentti

Kirjoittajasta

Anna-Karoliina Tetri

Olen pitkän linjan kädentaitoalan ammattilainen ja tietokirjailija. Kanssani voit nauttia rauhoittavista luonnonväreistä, mielenkiintoisista tarinoista ja rentoutua neulomisen parissa.

Avainsanat:

Uusimmat blogikirjoitukset