Kankaankuviointi luonnonvärein

Valokuvat: Tiina Ehrukainen ellei toisin mainita

Lankojen värjäys luonnonantimilla on sinulle jo mahdollisesti tuttu asia. Siitä on kirjoitettu lehdissä,  ja sosiaalisessa mediassa vilahtelee kuvia ihanista kasviväreillä värjätyistä lankavyyhdeistä.

Vähemmän tunnettu aihepiiri on kankaiden värjäys ja kuviointi luonnonvärien avulla. Tässä blogissa haluan esitellä yhden suomalaisen käsityöläisen, joka käyttää tekstiileissään luonnonväriaineita.

Tekstiilitaidetta luonnonmateriaaleista

Kuvassa Kirsi Mantua-Kommonen kuvioi pongeesilkkikangasta aurinkovärjäystekniikalla.

 

Mantua Slow Living -brändin takaa löytyy Kirsi Mantua-Kommonen, joka tekee yhteistyössä “Äiti Maan” kanssa tekstiilejä: päälle puettavaa taidetta luonnonmateriaaleista luonnonväreillä värjäten sekä tuliaisiksi sopivia sisustustekstiilejä.

Tekstiilitaiteen lisäksi Kirsi konsultoi yrityksiä Kiinan markkinoilla toimimisesta ja on ulkojäsen sekä BioColour– että Finres-tutkimusryhmissä. Hänen yrityksensä nimi on Compassion Oy.

Haastattelin Kirsiä tähän blogiin. Kyselin hänen tekemistään valinnoista ja ajatuksista luonnonvärien suhteen. Samalla Kirsi kertoi hieman eri kankaanpainotekniikoiden yhdistämisestä luonnonvärjäykseen.

Miksi valitsit luonnonvärit?

Kuvassa on menossa Kirsin aurinkovärjäyskokeilu. Aurinkovärjäyksen idea on, että esimerkiksi kasvilla suojattu alue värjääntyy vaaleammaksi, koska värineste ei voi haihtua suojatulta alueelta vaan alkaa vetäytyä sivummalle. Jääpaloilla voi leikkiä lisää kuvioinnin kanssa. Molempiin tekniikoihin löydät ohjeet Tekstiilivärjäys-kirjasta.

 

Tekstiili- ja värjäysteollisuus ovat merkittävässä osassa maailman vesien saastumisongelmassa. Öljypohjaiset värit sekä muut myrkylliset aineet, kuten värien kiinnitysaineet, ovat alue, jossa suhteellisen helposti voitaisiin siirtyä huomattavasti ympäristömyönteisempään suuntaan. Tätä kehitystä haluan vauhdittaa.

Toisaalta luonnonväreillä värjääminen on aivan ihana prosessi. Värinlähteiden keruu luonnosta, ja värjääminen ulkona raittiissa ilmassa ovat monella tapaa terapeuttisia. Aina yllätykselliset lopputulokset innostavat uusiin kokeiluihin. On myös mahtavaa perehtyä vanhoihin värjäysperinteisiin, ja olla mukana osana sukupolvien ketjua pitämässä tätä kulttuuriperintöä elossa.

Mikä oli se sysäys, joka sai sinut ottamaan askeleen tekstiilialalle?

Luonnonvärejä yhdistellessä löytää aina uusia sävyjä. Tässä Kirsin kokeilussa kankaalle on levitetty värisävyjä mm. kokenillista, pietaryrtistä, krappijuuresta ja punakaalista. Kuviokasvina kallioimarre ja pohjakankaana silkkisametti, jolle kuvio muokkaantui kauniisti.

 

Tekstiilit ovat kulkeneet rinnalla koko työurani harrastuksen muodossa. Värit ovat olleet osana tutkimusta ja työtä. Kun matkailualan kasvuyritykseni toiminta päättyi konkurssiin, minulla oli mahdollisuus valita suunta aivan uudelleen.

Lankojen värjäyksen ja neulesuunnittelun rinnalle löysin Värjäripäivillä Ulla-Maija Vuorisen pitämältä Frock-kurssilta silkkisametin uudeksi materiaaliksi. Hollannissa kävin opiskelemassa nuno -huovutustekniikkaa Charity van Meerin luona.

Kenelle suunnittelet tuotteesi?

Olen keskittynyt tekemään tekstiilejä vaativissa työtehtävissä toimiville naisille, joiden täytyy näyttää upealta myös erilaisissa edustustilaisuuksissa. Olemme kehitelleet ideoita eteenpäin usean ystävättäreni kanssa. Esimerkiksi kimonohihainen bolero syntyi todelliseen tarpeeseen.

Mitä erilaisia luonnonvärjättyjä tuotteita käsissäsi syntyy?

Kirsin hunajansävyinen mesiangervolla värjätty mekko kuivumassa polttopainatuksen jälkeen narulla. Mekon työstäminen ei suinkaan jäänyt tähän. Lisäsävyä mekko sai paatsamanmarjoilla tehdystä päälivärjäyksestä sekä vihreästä koristeprintistä.

 

Teen persoonallisia mekkoja, boleroita, ponchoja, huiveja, hiuskoristeita ja edustuskelpoisia neuleita. Materiaaleina tuotteissa ovat silkki, alpakka ja merinovilla. Käsin tehden ei voi pyrkiä halpaan hintaan. Tämän takia keskityn mieluummin tekemään upeista materiaaleista edustavia lempivaatteita: luottomekkoja ja asusteita, jotka toimivat niin toimistolla kuin matkustaessa.

Osallistuit jo toistamiseen Värjäripäivien Frock-kurssille. Mikä oli tällä kertaa parasta antia?

Frock-kurssin ohjelma on värjäys, maalaus ja painanta mekkokankaalle. Ulla-Maija Vuorinen antaa käyttöömme koko osaamisensa, joten kurssilla oppii varmasti uutta, vaikka osallistuisi kymmenen kertaa.

Ensimmäisellä kerralla tein mekon itselleni, nyt toisella kerralla keskityin opiskelemaan eri tekniikoita. Oman painoseulan valmistus ja värillinen ekoprintti olivat tämän kurssin uudet huippujutut.

Mitä pohjamateriaaleja olet käyttänyt kankaankuvioinnissa?

Olen käyttänyt lähinnä villaa ja silkkiä, koska ne ovat tuttuja jo lankojen värjäyksestä. Niiden kanssa toimiessa olen päässyt lähemmäs alkuperäistä ideaani toteutuksesta. Puuvilla, pellava ja muut selluloosakuidut ovat ehkä ensi vuoden suunnitelmassa.

Onko jotain tiettyjä luonnonväriaineita, jotka ovat erityisesti mieleesi?

Ekoprinttaus on yksi luonnonväreihin sopiva kankaankuvioinnin tekniikka. Laatikoissa valmistuvat ekoprintit sidotuissa paketeissa. Tummanpuhuva violetinpunainen väri on kokenillia.

 

Kokenilli ja indigo ovat klassisia ja luotettavia. Ekoprinttaus kokenillilla oli hieno uusi tuttavuus.  Kotona kokeilin kotimaisella Natural Indigon morsingolla fruktoosi-pelkistystä. Se toimi hyvin oikeanlaisen kalkin kanssa eli taas pääsin yhdestä myrkystä eroon.

Kotimaisista luonnonaarteista hurahdin paatsamanmarjoihin, verihelttaseitikkeihin ja mäkikuismaan. Ne kaikki antavat hämmästyttävän laajan skaalan värisävyjä keitto- ja kylmävärjäystä sekä ekoprinttausta yhdistämällä.

Myös mesiangervo on minusta ihana, koska tuotteeseen jää hyvä tuoksu ja antibakteerisuus kaupan päälle. Löysinpä okrakääpääkin! Sen antama violetti on kyllä uskomaton.

Suomen luonnon rajattomasti tarjoamat vaaleat keltaiset ja beiget värit olen nimennyt silkkisamettikankaallani hunajan ja samppanjan sävyiksi. Mummokalsari ei ole järin toimiva markkinointinimike värisävylle.

Mainitsit aiemmin, että olet kuvioinut kankaitasi ekoprinttauksella. Mitä ekoprinttauksessa tehdään?

Ekoprinttaus on kontaktivärjäystekniikka, jossa kasvin muodot pyritään siirtämään suoraan kankaalle. Kuvan pohjakangas on Kirsin töissään käyttämään silkkisamettia.

 

Ekoprinttauksessa pyritään siirtämään kasvin muoto suoraan kuvioksi kankaalle. Tällöin pintakuvioinnin sommittelutaito ratkaisee lopputuloksen. Vaikka kuvion siirto on aluksi todella innostavaa, eivät sekalaiset ja usein mustanpuhuvat (pelkästään rautaa apuaineena käytettäessä) lehtikuviot välttämättä näytä lopputuotteessa kovin kummoisilta. Siinä mielessä ekoprinttaus on hyvin vaativa tekniikka.

Paksulle silkkisametille kuvioita ei myöskään ole helppo saada selkeäviivaisina. Olen myöhemmin käyttänyt myös sienten lakkeja ja jalkoja, sekä marjoja.  Ekoprinttauksessa paksummille materiaaleille niistä syntyy varsin orgaanisia, abstrakteja kuvioita.

Värjäripäivien Frock-kurssilla kokeilit myös polttopainatus -tekniikkaa. Mitä polttopainatuksessa tehdään?

Polttopainatustekniikassa käytetään kahden kuidun kangasta. Kirsin käyttämässä silkkisametissa pohja on silkkiä ja nukka viskoosia. Polttopainatuksessa viskoosi poltetaan sapluunan avulla pois ja jäljelle jää kaunis kuvio.

 

Polttopainatuksessa pohjakankaassa täytyy olla sekä selluloosa- että proteiinikuitua. Silkkisametin nukka on viskoosia ja pohja silkkikuitua. Polttopainatustekniikassa viskoosinukka “poltetaan” pois kuvion alueelta.

Kurssilla saimme tehdä omat kuviosapluunat. Omani tein mesiangervon kukasta. Pohjakankaat  olin värjännyt jo etukäteen samppanjanväriseksi rakkolevällä sekä hunajansävyiseksi mesiangervolla.

Yhdistän mielellään samaan kankaaseen useita tekniikoita, jolloin lopputulos on rikas ja kiinnostava. Kurssilla tein polttopainatuksen etukäteen värjättyihin kankaisiin. Jatkoin vielä samalla sapluunalla painamalla vihreää polttopainatuksen päälle. Lopuksi värjäsin kankaan paatsamanmarjojen sinivihreällä.

Mummokalsarisävyistä shamppanjanhehkuun

 

Kirsin työt ovat hyvä esimerkki luonnonvärien maailman loputtomista mahdollisuuksista. On hienoa, että käsintehdyille tekstiileille löytyy kysyntää ja oma asiakaskuntansa. Tällaiset uusia näkökulmia rohkeasti kokeilevat yrittäjät ovat niitä, jotka ravistelevat vanhojen ajatusten pölyä. Unohdetaan mummokalsarit ja siirrytään luonnonvärien samppanja-aikakaudelle.

Lisätietoa:
Ohjeet aurinkovärjäykseen: Tetri, Anna-Karoliina 2016: Tekstiilivärjäys
Tietoa polttopainannasta: Forss, Maija 2000: Värimenetelmät.

Share on facebook
Facebook
Share on google
Google+
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn

Jätä kommentti

Kirjoittajasta

Anna-Karoliina Tetri

Olen pitkän linjan kädentaitoalan ammattilainen ja tietokirjailija. Kanssani voit nauttia rauhoittavista luonnonväreistä, mielenkiintoisista tarinoista ja rentoutua neulomisen parissa.

Avainsanat:

Uusimmat blogikirjoitukset